RSS Feed

lokakuu, 2010

  1. Kinuskikakkua

    lokakuu 31, 2010 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Kinuskikakkuharjoitelma kotona. Työssäoppimispaikan ihmeellisen hyvää kinuskia päällä ja väleissä. Täytteenä ja pursotuksissa hieman liikaa vatkaantunut kerma 😉 Tumma suklaata rouheena sivuilla. Flora vispi jää nyt historiaan. Kerma rules. Kjähhää. 😉 Rentouttavaa oli tehdä, vaikka kerman vatkasin liika jötköksi vaahdoksi. Vatkauspurkki oli kartio, pinnalta kermavaahto näytti juuri oikeanlaiselle, mutta pohjalta oli luonnollisesti vatkaantunut liikaa. Ensi kerralla fiksumpi astia. Vaahdon olisi voinut toki uusia, jos sitä olisi ollut tipan tippaa jääkaapissa, vaan ei ollut. Ja oli muuten hyvää ja raikasta, vaikkei ollut mitään muuta kuin sokerivesi kostutuksena, kermavaahtoa ja kinuskia väleissä. Aika varoen laitoin väleihin kinuskia, ettei tulisi liian ötlö. Ja siinä onnistuin. Jee. T ML


  2. Sata ensimmäistä bebeä

    lokakuu 29, 2010 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Sata ensimmäistä kappaletta Vadelmabebejä! Lisäksi tällä viikolla olen ollut työssäoppimispaikassa leikkaamassa suklaamoussekakkuja, monta monta omena- ja marjapiirakkaa, pieniä ja isoja suolaisia monet pellilliset, puolukkaleivosten tekoa ja koristelua kultauksin, vaahtokarkkien ja marmeladien leikkausta, kinuskin keittämistä, hääkakkujen ja muiden ihanien kakkujen koristelua, erilaisten tuotteiden leikkaamista paloiksi, viimeistelyä, koristelua ja pakkaamista – ja kuten joka päivä itselle uusien ja kokonaan uusien tuotteiden makutestauksia. Ja järjestään kaikki uplifting kokemuksia maultaan. Tajutonta ymmärtää. Miten voikaan maistua mikään niin hyvälle. Sokerileipurin taivas. 😉

    Useinkin tulee tunaroiva aloittelija itsessä kättelemään, päivittäin, että terve taas tässä ollaan. Mutta virheetkin täytyy ottaa vastaan ja olla ensikerralla tekemättä samaa virhettä. Ainahan se ei onnistu, kun taidot ei kovin korkealle vielä riitä, mutta melko usein vanhat virheet saa kokonaan selätettyä. Silloin on tyytyväisen onnekas olo 😉 Onnekashan mä olen joka hetki, kun saa huippupaikassa olla työharjoittelussa ja oppia koko ajan uutta. Vetää hymyyn suun useammin kuin mitä ehtii päivässä laskea. T. ML


  3. Käsintehtyjä suklaakonvehteja

    lokakuu 27, 2010 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivitetty) Taas on hurahtanut luvattoman paljon aikaa viime päivityksestä. Viime viikolla pääsin oikein kunnolla suklaakonvehtisavottaan mukaan. Oli upeaa opetella jokainen työvaihe konvehtien tekemisestä. Ihan mielettömän mukavaa on ollut ja oppinut on vaikka ja mitä. Kuutta eri laatua konvehteja opeteltiin tekemään. Kutakin tais tulla kymmenentuhatta. Huhhuh! Silti on ehtinyt tehdä vaikka ja mitä muutakin uutta konditoriapuolen tuotteiden työvaihetta. Marenkipäällisten kaasuliekitystä, suklaaleivosten spray-maalaamista suklaalla, tiramisuista kahta eri työvaihetta, lakkakermakakkujen pohjaamista ja kostuttamista, kermojen levittelyä paletilla, sitruunapiirasten täyttämistä, pursottamista tyllalla ja ilman tyllaa moniin tuotteisiin, massojen valmistamista ja punnitsemista, kreemien tekemistä, tuotteiden pakkaamista ja kelmuamista. Huipputyytyväinen olen siitä, että isoilla halkaisu- ja kokkiveitsillä suoraan leikkaaminen on alkanut satasella sujua. Pitkään siinä kesti, mutta nyt tulee priimaa 😉 hihaa! T. ML


  4. Lakkaleivoksia ja muuta ihanaa

    lokakuu 15, 2010 by Meillä Leivotaan

     

    (Kuvat päivittämättä) Niin se ihmeesti on taas perjantai ja viikko vilahtanut ohitse. Paljon mahtui tähänkin päivään. 17 mansikkakermakakkua koristeltu muiden harjoittelijoiden kanssa. Yksi omppupiiraslevy ja kolme marjapiiraslevyä alusta loppuun asti valmistettu! Serranoleivoksia koristeltu ja lakkahilloleivonnaisia sekä harjoiteltu leikkaamaan kokkiveitsellä että koristeltu ja viimeistelty ja pakkattu lähtöön valmiiksi. Toista pienempää uuniakin harjoittelin tänään käyttämään, eikä ollutkaan ihan helppo juttu se. Onnistui lopulta kuitenkin. Isompi uuni on uudempi ja modernimpi, mutta paistui piirakat tälläkin 😉 Isoja macaron leivoksiakin ehdin vielä koristella. Kyllä yhteen päivään mahtuu monenlaista mukavaa hetkeä. Ihana viikko jälleen ja nyt saa levollisin mielin levähtää viikonvaihteen verran ennen seuraavan ihanan viikon alkua. Kyllä tämä ala on juuri minua varten. Aika menee niin siivillä ja kaikki tekemiset ovat huippuja.

    T. ML


  5. Mustikkamoussea

    lokakuu 12, 2010 by Meillä Leivotaan

     

     (Kuvat päivittämättä) Jepiti jep. Alkuviikolla koristelin ja kuumakiillepinnoitin 7 vadelmakermakakkua. Pääsin taas auttamaan hääkakun koristelemisessa kondiittorimestaria, jeee.

    Lisäksi opettelin kondiittorin avustuksella valmistamaan mustikkamoussea kolme isoa erää. Siinä menikin suurin osa päivästä. Ihanan viileää höttyä 😉 Kädet muuttui suojakäsineistä huolimatta vähitellen mustikkaisiksi. Hihhii. Moussen pursotusharjoittelu alkoi lopulta tuottaa tulosta. Vaikken kyllä ihan kondiittorin vauhtiin pystynyt, niin tekniikan opin ja homma nopeutui melkoisesti. Silmäkin oppii arvioimaan oikean määrän monen pellillisen jälkeen aika nopeasti. Suolaisia koristelin taas minulle uutta tuotetta eka kertaa ja onnistui ihan kivasti.

    Lopuksi tein marjapiirasta kolmelle sadalle hengelle. Pesut ja desinfioinnit oli taas mukavia. Tietää jo mitkä jutut tehdään milläkin tavalla ja mitä kaikkea voi tehdä ilman että tarvii tarkistaa ”mitä sitte” kondiittoreilta tai kondiittorimestarilta 😉

    Päivät menee että suihh vaan. Ei tunnu työltä ollenkaan, kun saa tehdä kaikkea ihanaa. T. ML


  6. Laatikkosavottaa ja hääkakkuja

    lokakuu 9, 2010 by Meillä Leivotaan

     

    (Kuvat päivittämättä) Viikko taas vierähti niin hirmuista kyytiä, että saa ihmetellä minne ne tunnit katoaa. Aivan uskomattoman ihmeellisiä ja ihania juttuja tehtiin koko viikko. Perjantaina sain taas koristella viisikerroksista hääkakkua! Aivan uskomattoman hienoja ne on. Pitäisköhän mennä uudestaan oman ukon kanssa naimisiin,hihhii, saisi puoleen hintaan aivan ällistyttävän hienon hääkakun! 😉 No ehkä ei kuitenkaan.

    Runsaat viisi viikkoa olen ollut työssäoppimispaikassa ja kaikki kesän suklaa ja leivonnaismaisteluiden harmistuttavat makkarat ovat kadonneet mahan, pehvan ja jalkojen seudulta. Fyysisessä työssä, joka on vielä todella nopeatahtista sekä joka aamuisesta lenkkeilystä on alkanut siis näkyä selvää etua 😉 hihhii. Olen kyllä muutenkin tyytyväinen siihen, että hyvä peruskunto on selvästi auttanut pärjäämään vaativassa työssäkin. Jaksaa paremmin ja aamuisin on kunnolla herännyt olo. Aamuiseen kuntolenkkiin tulee kyllä himo, ei halua jättää väliin satoi tai paistoi. Taivas on niin kaunis aamuisin, pimeää ja tähtien tuiketta kaikkialla. Kivan kirpeitä viileitä aamuja ja ihana oma rauha ennen töihin lähtöä. Minä ja rusakko vain. Yleensä kun aamu neljältä ei ole liikkujia 😉 Rusakkoa näkee kyllä aika usein. Ennen joulusesonkia pitää kyllä nykyinen aamulenkkimatka nostaa kaksinkertaiseksi. Samassa määrässä liikuntaa kuin työn rankkuutta, niin pysyy kunnossa.

    Töissä olen opetellut monenlaisia asioita viikon aikana. Vasta perjantaina tuntui että kokkiveitsen käyttö alkaa sujua. Tarkkaan suoraan leikkaaminen ja se että saa aikaan siistejä sivuja leivonnaisiin ei ole niin helppo juttu kuin heti luulisi. Olin todella tyytyväinen kun perjantaina ensimmäistä kertaa kaikki kohdat tikkusuoraan ja siististi. Sain kyllä aikaan käteeni pienen viiltohaavan kun epähuomiossa pyyhkäisin veitsen puhtaaksi liinaan liian lähellä omaa kättä 😉

    Samoin nopeudessa on tällä viikolla huomannut tapahtuneen edistymistä. Jotkin työvaiheet pystyy tekemään jo lähes yhtä nopeasti kuin kondiittori itse 😉 Ihan kondiittorimestarin vauhtiin en pysty, sentään. Niitä juttuja mitkä pystyy tekemään vauhdilla, ei ole vielä kovin montaa. Sitä mukaa kun menee selkärankaan, niin voi ottaa isoimman vaihteen käyttöön. Iso osa on vielä niitä, joissa nopeudesta ei voi kehua 😉

    Tällä viikolla oli myös mukava kaksipäiväinen laatikkosavotta, ihan ensi kertaa työssäoppimiskauden aikana. Sen päätteeksi osasin taidella ja koota leivoslaatikon nopeammin kuin ikinä. Näytti se taittelu siinä ajassa menneen niin selkärankaan, että pystyi katsomattakin taittelemaan laatikon oikein ja yhtä nopeasti kuin käsiinsä katsoen. Olikin ensi kerta elämässä että olen mitään leivoslaatikoita koonnut. 3200 kpl taiteltiin, hihhii. Mutta oli meitä tekijöitäkin ihan kiva määrä.

    Sain olla kondiittorimestarin apuna tekemässä macaron -leivoksia ja macaron -erikoisleivoksia. Todella mukava viikko jälleen. Viikonloppuna kaipaa jopa koneiden ja tasojen puhdistamista ja desinfiointia. Kaikki töissä tehtävät jutut on niin mukavia, mitä tahansa sitten niihin liittyykin. Tomaatin viipalointikin on kamalan mukavaa, kun tehdään suolaisia. Tulee tasaisia kauniita punaisia rivistöjä tomaattiviipaletta 😉 Kaikki käy. Mukavaa on, oli se sitten mitä tahansa, vaikka työpaikan pesukoneen täyttöä ja tavaroiden paikalleen vientiä. Kunhan vaan saa olla töissä 😉 hihhii. Niin se on, kun päättää että kaikki mitä teen on mukavaa, sitten kaikki todella sitä on! Asenne edellä hihhii. Tuli kyllä niin hillitön määrä uusia tuotteita taas tällä viikolla, uusia kreemejä ja kiilteitä mitä tehtiin, että niistä ei muistu jälkeenpäin mieleen kuin pieni murto-osa, valitettavasti 😉 Maanantaita, ihanaista, ootellessa… T. ML


  7. Lisää kermakakkujen tuoksua

    lokakuu 3, 2010 by Meillä Leivotaan

     

    (Kuvat päivittämättä) Tämä marenkihasselpähkinämokka-leivos oli viime kesänä Suklaamatkan ehdottomasti paras leivos. Useampia eri firmojen vastaavia testasin, mutta tämä yksilö maistui niin hyvälle, että muihin oli huima ero. Suorastaan uplifting-kokemus, hihhii. 😉

    Töissäoppimispaikassa perjantai vierähti ihan hirveän nopasti. En ymmärrä miten aika voi kulua niin laukaten, mutta niin se tekee töissä joka ikinen päivä. Mansikkakermakakkuja, vadelmakermakakkuja ja mustikkakermakakkuja sain olla koristelemassa ja voi että lähti ihana tuoksut kaiken aikaa. Pientä suolaista tein myös kondiittorin apuna. Uunia opettelin käyttämään lisää. Samoin sain seurata konvehtien valmistamista käsin ensi kertaa! Wau. Kahta isompaa tilausta tehtiin ryhmätyönä ja se sujuikin vauhdilla. Uusia työvaiheita opettelin useampaan tuotteesen ja niistä jokaisesta on tietysti äärettömän tyytyväinen, koska sitä lähempänä on aina yhden tuotteen kaikkien vaiheiden hallinta, jolloin on oppinut tekemään koko tuotteen alusta loppuun. Ja ne värit! Ja maut!

    Ihmeellistä että saa tehdä näin ihanaa työtä koko päivän, eikä edes tunnu siltä että tekisi töitä, kun saa tehdä sitä mitä tekisi kaikkein mieluiten! 😉 Työkaverit on ihan huippuja tyyppejä, tahti on villinvauhdikas ja koko ajan oppii hirmuisesti. Raaka-aineita ja tavaroiden takaisin asettelua sekä paikkojen putsaamista osaan tehdä yhtä vauhdilla kuin muutkin. Mutta siihen se nopeus kyllä tällä hetkellä jääkin. Auts.

    Tuotteiden teossa nopeudessa on toivomisen varaa. Vasta opettelee tekniikkaa, niin isompaa nopeusvaihdetta on vaikea vääntää. Ilman että tekniikka on selkärangassa, nopeudella saa helposti aikaan lähinnä katastrofin. Oijoi. Tämän hetken maksimiteho on ammattilaisiin verrattuna etanaa 😉 Mutta silti. Kun ei ole keltanokkana kuin yks jalka, niin milläs juokset! Mutta jahka kehitys kehittyy, niin Ei kun satasella eteenpäin! Vauhtia ehtii lisiä jahka taitotaso kasvaa. Ja miten voisikaan olla kehittymättä! Niin taitavaan sakkiin harvoin törmää ja nyt törmää joka päivä! Oppimista ei voi mitenkään estää. Tuossa seurassa kehittyy väkisinkin 😉 P.S. blogin kirjoittajakuvaus päivitetty. T. ML