RSS Feed

helmikuu, 2011

  1. Suklaasynttärikakkua

    helmikuu 27, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Ja niinhän tietysti kävi, että suklaakakkua tehtiin taas ;) Suklaa on ollut kovin suosiossa ennenkin, eikä nytkään tullut poikkeusta siihen suosioon. Tällä kertaa kulutetiin kaksi levyä valkosuklaata ja yksi tummasuklaa levy. Ja tietysti kermaa!

    Kakku ennen koristeita. Päällinen vaan huiskittua suklaasulaa, jossa siinäkin loraus kermaa, tottakai. Pakastepussiin ja pieni reikä siihen ja sitten huiskimaan. Saa mennä reilusti yli. Sitten reunat pyöräytetty sileämmiksi isolla veitsellä. Suklaa valettiin kakun päälle pellillä, jonka päällä uuniritilä.

    Pohja ihan perussokerikakkua, johon lisätty kaakaojauhetta, kostutuksena sokerivettä, väleissä kermavaahtoa ja valkosuklaa-kerma-seosta joka vaahdotettiin kylmetyttyään. Tässä vaahdossa oli 3/4osa levyä valkosuklaata ja noin desi kuohukermaa. Jääkaappiin kunnes kylmää, sitten vaahdotus. Lisäksi kermavaahtoa, kevyesti sokeroituna. Näitä kahta joka väliin. Ensimmäinen kuorrutus oli valkosuklaata, joka notkistettu sekaan lorautetulla kermalla. Mutta upsista, tumma kakkupohja ei noin vaan peittynytkään piiloon valkosuklaalla, vaan kuulsi läpi. Niipä tummasta suklaasta valettiin uusi pinta ja hyvää oli näinkin.

    Kakun pinta tasoitettiin kreemillä: vähän voita ja tomusokeria valkoiseksi vaahdoksi. Kakku tarjottiin vasta seuraavanan päivänä, mutta kolmanneksi päiväksi jäänyt pikku palanen maistui kyllä parhaimmalta. On se kumma miten tuo jääkaapissa tekeytyminen vaikuttaa niin paljon kakun makuun ;)

    T. ML


  2. Kämmenenkokoinen marsipaaniruusu

    helmikuu 26, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) En nyt tiedä onko nämä vaihekuvat sen paremmat kuin edellisetkään, mutta ainakaan tämä väri ei hypi silmille kuvaruudulta, kuten nuo siniset. Tämä on ihan marsipaanista tehty, Sallisen keltaisesta. Näin isoja en ole aiemmin kokeillut, nyt ensimmäinen kerta ;) Vaihekuvat on oppimafuusio siitä mitä tähän mennessä viime keväästä tänne asti oppinut.

    Ensin pötkö osiin.

    Keskustan tueksi ensimmäisen terälehden sisälle tuleva tukirakennelma. Keskusta ei lutistu niin helposti sormien välissä kun sisällä enempi täytettä.

    Kahteen ensimmäiseen terälehteen käytin puolet vähemmän massaa kuin myöhempiin. Eka palikka siis puoliksi ja palloiksi.

    Pallot vaikkapa Lidlin paksun pakastemuovipussin väliin ja jollain littanalla työvälineella toiselta sivultaan litteäksi.

    Suurinpiirtein C:n mallinen alue.

    Alas asti. Muut terälehdet työstetään samoin.

    Tukipötkö ja eka terälehti.

    Ensimmäinen sivu.

    Ja toinen.

    Puristetaan ruusunmalliseksi.

    Ja reunaa käpristetään.

    Toinen terälehti.

    Ensimmäinen sivu.

    Ja toinen sivu.

    Puristetaan kannasta ruusun malliseksi, eka terälehti kiinnittyy.

    Kolmas terälehti samaan tapaan vastakkaiselle puolelle.

    Isompikokoiset terälehdet näyttää toiselta puolelta tältä, reuna sormella käpristettynä.

    Ja toiselta puolelta tältä.

    Ja lisää terälehtiä.

    Kanta edelleen mukana. Jotenkin sokerimassasta musta on vaikeampi tehdä näitä, kuin marsipaanista, joka kiinnittyy niin helposti. Sokerimassa on sen verran kumimaista ja nopeasti kuivuvaa, että terälehtien kiinni pysyminen vaikeampaa.

    Ja ruusun rakentuminen etenee.

    Lisää terälehtiä edelleen.

    Kunnes koko halutun kokoinen.

    Leikataan kanta aika juuresta poikki veitsellä.

    Ruusu kämmenellä.

    Ja päältäpäin.

    Luonnonvalossa sama ruusu.

    Valmista tuli.

    T. ML


  3. Vaaleansinisiä sokerimassaruusuja

    helmikuu 24, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Vanhemman pojan kakkuun lisää sokerimassaruusuja. Täys tusina kasassa. Paremmat vaihekuvat tulee tänne myöhemmin.

    Yksityiskuvassa ;)

    Kaikki kaksitoista.

    T. ML


  4. Sokerimassan värjääminen – uusintayritys ;)

    helmikuu 23, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Hoksaavaisen blogia seuranneen vierailijan ansiosta nyt paranneltu ohje sokerimassan värjäämisestä. Ajatuksena oli tehdä juuri tietyn sävyistä vaaleansinistä ja siihen tarkoitukseen käytin Wiltonin Taivaan sinistä pastaväriä sekä valkoista tomuväriä. Kertakäyttöhanskat on tässä puuhassa ihan ehdoton kapistus, muuten saa katsella sinisävyisiä käsiä ja kauan ;)

    Kolo sokerimassan keskelle.

    Pastaväripurkki auki ja tippa väriä sokerimassaan tehtyyn koloon.

    Taitetaan massa siten, että väri jää massan sisään.

    Ja sitten vaan vaivaamaan käsissä.

    Massasta tuli ihan kivan sävyistä, mutta halusin sävyttää sitä vielä valkoisella. Ei ihan tuollaisenaan mätsännyt tummansinisten kanssa haluammallani tavalla.

    Toistetaan sama käsittely kuin pastavärinkin kanssa.

    Jatketaan vaivaamista.

    Kunnes väri on sopivan tasaista ja valmista käytettäväksi. Jos massaa ei käytetä heti, tuplakelmu suositeltava. Jostain syystä värjätyt massat pakkaavat kuivumaan minulla paljon nopeammin kuin tuo värjäämätön, johtuu varmaan elintarvikevärien raaka-aineista, mutta näin on. Tämä lopputulos oli tarpeeksi säpäkkä vaaleansininen ja kelpasi tummansinisten kanssa hyvin ;)

    T. ML


  5. Kaksi juustokakkua

    helmikuu 22, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Tämä juustokakku-resepti on saatu hyvän ystäväni leivontakirjasta ja on siitä kehitetty muunnelma. Leivontakirjan nimeä en valitettavasti muista, minulla on vain yhdestä sivusta kopio. Siellä se on Juustotortun nimellä. Muunnelman resepti on seuraava:

    Kahden vuoan juustokakku

    Pohja:
    6 dl Digestive keksimurskaa
    100g sulatettua voita
    2 rkl vaniljasokeria

    Täyte:
    1000g Philadelphia tuorejuustoa
    2 dl sokeria
    6 kananmunaa
    1 dl kermaa
    1 rkl vaniljasokeria

    Hieman vajaa Classic Digestivekeksipaketti murusiksi.

    Uuden yleiskoneen kutterilla muruset sai nopeasti, aiemmin olen murskannut keksit paksussa pakastemuovipussissa (seim. Lidlin) lihavasaran avulla.

    Mittaa sokeri murusten joukkoon.

    Vaniljasokeri myös.

    Siivilän läpi, jottei jää paakkuja.

    Kaada sulatettu voi joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

    Annostele pohja kahteen irtopohjalliseen vuokaan.

    Tasoita.

    Painele kämmenellä tiiviiksi. Tamppari olisi tähän paras, mutten omista valitettavasti vielä sellaista.

    Käsin paineltu pohja.

    Tiivistä reunat vaikkapa nuolinta apuna käyttäen. Toinen pohja samaan tapaan. Pohjat voi laittaa jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistelet täytteen. Uuni 150 asteeseen. Ritilä sisään.

    Kaavi tuorejuusto kulhoon.

    Pehmennä. Tämä käy myös sähkövatkaimella tai sauvasekoittimella, jos ei ole yleiskonetta. Kenwoodin pallovatkaimella sujui pehmennys ihan sutjakkaasti. Kiva välillä pelkällä sähköllä hoitaa työt ;)

    Lisää ranskankerma, kananmunat, kerma, sokeri ja vaniljasokeri kulhoon. Sekoita kunnes täysin tasaista. Kaavi reunat alas ja tarkista kulhon pohja, jotta ei jää sekoittumattomia tuorejuustojäämiä reunoille. Anna sekoittua tasaiseksi. Sauvasekoitinta olen käyttänyt tässä usein, nyt tuota uutta konetta.

    Valmis täyte. Ota pohjat esille.

    Jaa täyte molempien pohjien päälle.

    Paista noin tunti 150 asteessa, kunnes täyte hyytynyt. Päällinen ei saa ruskistua. Näiden kahden kakun paistamiseen meni n. 50 minuuttia aikaa. Aseta jäähtymään huoneenlämpöön. Kun lämpötila sopiva, ei liian kuuma, kelmuta pinnanmyötäisesti ja laita yöksi jääkaappiin. Aamusta alkaen valmiita syötäväksi. Tämä on ihan kotileipuriversio juustokakusta, en ole niitä TOPaikassa valmistanut yhtäkään juustokakkua alusta loppuun. Meidän sakin suosikki kumminkin ;)

    …ja nii, leivotaan sitä meilläkin joskus, vaikka suurin osa leivontatarpeesta tulee tyydytetyksi kyllä varsin hyvin töissä, kjäh.

    T. ML


  6. Elämäni ensimmäinen yleiskone

    helmikuu 22, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Tässäpä se nyt vihdoin on ;) Melkeestä puoli vuotta meni ennenkuin sain aikaiseksi korkata vanhempieni antaman lahjan, odotteli kotona ilmenevää leivontainnostusta olohuoneen nurkassa ihan liian pitkään. Kaikki energia on mennyt opintoja aloittaessa ja perheen parissa. Monta kertaa meinannut avata ison paketin, mutta aina ollut liian väsynyt. Tänään se päivä sitten koitti. Päätin että nyt tehdään juustokakkua pitkästä aikaa kotona, kun kerran ollaan lomalla! Ja niin tapahtui. Äidille ja isälle suuret kiitokset tästä tyyriistä vempaimesta! Ja kyllä oli hyvä ja jykevä käyttää. Poikakin hykersi joka kerran ilosta, kun kone hurahti käyntiin. Ei tarvinnut tällä kertaa murentaa juustokakun keksimuruja käsin, kone hoiti senkin puolestani. Hihhii. Huomen aamuna on juustokakku syömävalmista. Aamukahvia ootellessa muutama kuva vielä…

    Tällainen lisävarustemäärä löytyi laatikon sisältä. Varsin monitoiminen vempain, vaikka mulle tärkeintä oli jykevyys, teräsrakenteet ja leivontaan liittyvät vipstaakin. Taikinakoukku ja kaikki ;)

    Ja tässä itse laatikko, joka sojotti pystyssä miltei 6 kuukautta olohuoneen nurkassa. Hymy tuli kyllä aina huulille, kun sen näki, vaikkei jaksanut avatakkaan ;) No nyt on elämäni ensimmäinen yleis-monitoimikone koeajettu ja erinomaiseksi havaittu. Huomenna juustokakkujen kimppuun!

    T. ML


  7. Sinisiä sokerimassaruusuja

    helmikuu 20, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Vanhemman pojan kakkuun tehtyjä ruusuja. Tässä käytetty pastavärillä (taivaan sininen) itse värjättyä sokerimassaa.

    Valmiita ruusuja.

    T. ML


  8. Metallisia pöytäpintoja ja aamuisia lenkkihetkiä

    helmikuu 13, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Joka-aamuisella lenkillä parasta on ne ensimmäiset otetut juoksuaskeleet ja ensimmäiset sisäänvedot raikasta aamupakkasta. Se kevyt tuulevire poskilla, tähdet yllä kaateutuvalla taivaalla ja juoksupolulla kimalteleva lumi. Rusakon, sen saman ja isokokoisen, näkee aika usein viipottamassa. Pysähtyy tien reunaan ja toljottaa hetken. Paljon muita ei niin varhain näy. Kun askel on kohtuu lyhyt ja napakka, ei lipsumisia tapahdu, vaikka lenkkarit on ihan ne tavalliset kesälenkkarit. Oli tuisku tai nollakeli, rapea pakkanen tai kevyt leijaileva lumisade, lenkille on päästävä. Ensimmäinen asia aamulla on kiskoa ulkovaatteet päälle. Ipodi soimaan ja menoksi. Oikein muuten osaakkaan herätä ;) Kirkastuu aamu-uniset silmät kertaheitolla. Tietää ainakin yhden asian tehneensä aamulla oikein, ennenkuin lähtee töihin. Ainoastaan jos flunssakuumetta pukkaa, aamulenkki on syytä jättää väliin ;)

    Töissä on sellainen kumma seisomatyöläisen vehje kuin radio. Yliopistopuolella radiota ei ollut, eikä sitä pidetty päällä, luonnollisestikaan ei, koska työ on lähes poikkeuksetta ajatustyötä. Nyt tilanne on varsin toinen. Työ vaatii ehkä minuutin ajatushetken ennen tunnin-parin työpuuskaa, jotta aattelee läpi mitkä asiat tekee missäkin järjestyksessä. Sen jälkeen mennään loppuaika niillä ekoilla ajatustulilla. Radiota kun tuuttaa aamun jälkeen koko loppupäivän, alkaa vähitellen oppia kanavien biisilistat ulkoa. Lopulta tilanne on se, että osaa niidenkin laulujen sanat ulkoa, joita ei edes niin haluaisi osata ;)

    Radiossa on kyllä omat etunsa. En ole ikuna kuunnellut niin monia uutisia radiosta kuin nykyään töissä. Samoin leipomon puolella kun ei ole kelloa, radio kertoo kyllä tasatunnit varsin mallikkaasti, niin että tarvittaessa edes jonkinmoinen ymmärrys ajankulusta säilyy. Niinä päivinä kun koneet surraa lähes non-stoppina konditorian puolella, radion melko hiljainen ääni kyllä peittyy aika lahjakkaasti. Mekkala on aika melkoinen. Toisen puheääntäkään ei tahdo kuulla. Leipomon puolella taas ei ole niin montaa laitetta, joten jos sillä puolella tehdään töitä, radio kuuluu kyllä melkolailla koko ajan. Ellei sitten kaulauskone ole aktiivikäytössä ;)

    Töissä kullakin on omat vaihtuvat reviirit. Tärkein juttu työskentelyn tehokkuuden kannalta on oma pinna mihin laitetaan leivosten pellit tai kapselit kehikkoineen ja ennenkaikkea pöytätila. Metallisia pitkiä pöytätasoja on kaikkialla. Jos joku on tietyllä pöydällä tekemässä töitään, se on hänelle varattua reviiriä. Aina otetaan se pöytä, joka on vapaana tai jonne mahtuu jonkun vähemmän tilaa tarvitsevan viereen. Reviirit ovat siis varsin vaihtuvaisia työtehtävästä riippuen.

    Se joka on aloittanut työnsä aiemmin saa sen myös tehdä loppuun varaamallaan kohdalla. Jokaisen tuotteen osalta täytyy arvioida minkä verran pöytäpinta-alaa tulee tarvitsemaan ja tarvitseeko harva- vai tiheävälisen pinnan paistamiseen. Kumpaakaan ei ole välttämättä saatavilla. Voi nimittäin olla että kaikilla on sillä hetkellä menossa työvaihe, jossa tarvitsee metrikaupalla metallipöytää ja kaikki pinnat saattavat olla käytössä. Sitten ei auta kuin neuvotella mistä ja milloin pöytäpintaa vapautuisi ja voisiko jonkun pinnan yhdistellä niin, että tyhjenevän voisi pöllätä omaan käyttöön. Toisinaan täytyy tehdä ihan jokin eri työ ennen varsinaista, jos pöytien, pinnojen, uunien eikä koneidenkaan osalta ole vapautumassa työn tekoon tarvittavia välineitä. Tai auttaa sitä kondiittoria, jolta olisi vapautumassa seuraavaksi pöytätilaa. Useimmiten asiat järjestyvät kun jonkin aikaa kyselee ja järjestelee.

    Jännä juttu nuo metalliset pöytäpinta-alat. En olisi ikinä arvannut että kondiittorin työssä pitkät pöydät voivat olla niin tärkeitä. TOPaikassa aloittaessa ihmettelin miksi joka puolella on pitkiä metallipöytiä sivut, seinät ja kulkuvarsien vierustat täynnänsä. Nyt en enää ;) Jos vaikkapa porkkanakakkua tekee 11 levyllistä, pöytäpinta-alaa tarvii levittämisvaiheessa juuri yhdentoista levyllisen leveyden verran eli melkoiset metrimäärät. Huhhuh!

    Aamut eivät ole mitenkään vaikeita. Päinvastoin. Olen aamuvirkkua ihmistyyppiä ja varhain herääminen on jotenkin kummallisen kiehtovaa. Varsinkin kun on niin maaliman paras työ, että jo sängystä noustessa pakkaa hymyilyttämään ;) Kotikaupunki on aamusella niin erilainen, kun kaikki muut nukkuu. Autoja ei paljon näy edes pääteillä. Talojen ikkunoissa ei ole valoja. Tuntuu kuin koko maailma nukkuisi. Lumi vaan leijailee hiljakseltaan. Herään mielelläni varhain, että saan tehdä aamutoimet rauhassa. Lenkillä käynnin jälkeen on virkistävää käydä suihkussa ja syödä aamupala. Ja kaikkialla on hiljaista. Sillä tavalla on hyvä latautua hektiseen työpäivään. Kun sitten vihdoin astuu leivontasalin ovesta sisään alkaa täys suihkinta ;)

    T. ML


  9. Ruuneperejä ja marsipaania

    helmikuu 6, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Vähitellen tuntuu että alkaa sujua ihan kivasti eri tuotteiden kanssa mitä työssäoppimispaikassa tehdään. Siis sen pienen promillemäärän tuotteista mitä olen harjoittelujaksoilla tehnyt. Niitähän on tsiljoona ja koko ajan tulee lisää, joita en ole vielä kokeillut ;) Opittavaa siis riittää. Joitain juttuja täytyy tehdä satoja joitain tuhansia kappaleita, ennenkuin alkaa oppia miten juttu tehdään siististi ja oikein. Sitten on kyllä pollea olo, kun näkee että mä tein noi ja näyttää muuten aika hyvälle ;) Sitä kivistä polkua kun on kuljettu ennen sitä aikaste pitkään. Kjäh. Erityisen hauskaa on ollut oppia yhtä sun toista kokkijuttua kondiittorin perushommien lisäksi. Suolaisiin tehdään monenlaista sellaista veitsisilppua ja muuta hakkelusta mitä kondiittorin sokeripainotteisissa herkkuhommissa ei muuten tulisi opittua. Herkkupuoli on toki se pääpainotteinen juttu, mutta suolasista tulee kivaa vastapainoa.

    Ihmeellisen ihanaa on ollut päästä vähän kokeilemaan perinteisiä kausituotteitakin, kuten Runebergin torttujen koristelua. Kotiinkin tilasin kymmenen ruuneperin satsin ja pian on syöty puoliksi koko erä ;) ymistyttävän hyviä ovat. Niitä pitää ehdottomasti syödä silmät kiinni! Omia moderneja kausituotteita TOPaikassa on kaikkein eniten, tällaisia perinteisiä yleisiä sesonkituotteita vähän vähemmän, harvemmin ja pienempiä eriä. Mutta ihan mitä tahansa tuotetta tekee, niin niitä tekee tosi mielellään, ihan minkä kokoisia eriä tahansa, kun pääsee tekemisen makuun. Ihan niitä perustuotteitakin, joita on ihan harjoittelun alussa tehnyt. Sillä mitä tekee ei ole väliä, väliä on sillä miten sen tekee minkä tekee. Kaikesta löytyy ilo. Vaativammatkin menee jo mallikkaammin ja välillä jopa loistavasti ;) Ja se se tekee kaikkeen eniten nannaa, kun asiat onnistuu erinomaisesti ja lopputulos on omastakin mielestä enempi ko hyvä. Sellaisia tuotteita on ilo pakata matkaan, kun näkee että onnistui joku juttu erityisen hyvin.

    Olen palannut takaisin alkuun siinä mielessä, että nykyään käyn perhesyistä TOPaikassa vain sen 8h harjoittelun joka päivä. En enää vähään aikaan ole tehnyt niitä lisätunteja, jotka tulivat ihan palkallisina normaalin koulun vaatiman harjoittelun päälle. Hieman haikea olo oli jättää se lisätunti puoli pois…tykkää niin hirmuna tehdä näitä, ettei malttaisi jättää kahdeksaan niin sitten millään. Lisäksi TOPaikassa ei luonnollisesti ole enää itsenäisyyspäivä- eikä joulusesonki päällä kuten ennen vuodenvaihdetta, joten sielläkin on rauhallisempaa, joskaan ei hiljaista. Kiirettä pitää töissä kyllä yhä ja tilauksia riittää. Noh, ehkäpä kotona tulee jatkossa enemmän leivottua. Ken tietää. Joskus Barbiekin ;)

    Marsipaanikoristeitakin on päässyt tekemään vuoden vaihteen jälkeen ja oppinut käyttämään isoa kaulauskonetta, jolla kaulitaan takina – tai tässä tapauksessa marsipaani – tietyn millimetrimäärän paksuiseksi tasaiseksi levyksi. Jonkin verran vaatii harjoittelua ennenkuin kaulauskoneen käytön ja pesun kanssa tuli sinuiksi. Nyt osaa senkin homman ;) Huikean ihmeellistä on ollut tämäkin sarastava kevätkauden alku. Ja mitä kaikkea vielä onkaan edessä. Uutta kolmipäiväistä näyttöä kohti taas mennään lujaa vauhtia, eikä kyllä hirvitä laisinkaan niin paljon kuin se eka näyttö, joka olikin elämäni ensimmäinen näyttökoe. Täältä tullaan, kjäh ;)

    T. ML