RSS Feed

toukokuu, 2011

  1. Marmoroidut marsipaaniruusut II

    toukokuu 29, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Pitkästä aikaa marmoroituja marsipaaniruusuja 😉 Sallisen punaista, johon lisätty extra tujaus Wiltonin pastaväriä nimeltä Christmas red eli Joulun punainen. Marmorointi valkoista sokerimassaa, ei jaksanut alkaa valkaisemaan Sallisen valkoista marsipaania riittävän valkoiseksi. Hyvin toimi tämäkin tyyli.

    Sivukuva.

    Alta.

    Ja viimeinen. Parhaiten nämä tuntuu onnistuvan siten että terälehti on lähes työstetty ennenkuin lisää valkoisen nauhan ohuemman reunan puolelle ja sitten viimeinen työstö. Terälehden reunuksen marmoroitu raja pysyy terävänä ja sekottumatta punaiseen marsipaaniin.

    T. ML


  2. Kirsikoita, suklaakakkua ja kermavaahtoa

    toukokuu 28, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Ja pitihän näitä ostaa 😉 Tuoreina kaikki marjat on älyttömän hyviä. Jo ostaessa päätin että näistä pitää saada tehtyä jotakin herkkua. Nyt on suklaakakkua jäähtymässä. Viileä kuohkea kermavaahto, tummasta suklaasta tehty kakkupohja ja tuoreet kirsikat mätsää takuulla. Yhdellä lapsista ei oikein marjat kulje kevyesti mahaan, osa kakusta saa siis pelkkää suklaaraastetta ja kermavaahtoa, suurimpaan osaan kuitenkin kirsikoita. Yam.

    Kotona leipoessa huomaa kyllä varsin nopeasti kuinka vaikeita otuksia kotiuunit ovat, verrattuna konditorian isoihin uuneihin. Paistaminen kotiuunissa on minulle paljon haasteellisempaa kuin TOPaikan isoissa miehen mentävissä uuneissa. Tulee vaan heti mieleen, että ähhhhh kun ei ole omaa leipomoa uuneineen ja työvälineineen, kuin paljon helpompaa oisikaan toteuttaa kaikki leivonta-aikeet oikeilla vehkeillä ja kunnollisilla uuneilla. Mutta näihin on kyllä opiskelijan tyytyminen mitä kotona on. Omia juttuja ei voi mennä viikonloppuna hössyttelemään TOPaikkaan, että voisinks mä tehdä muutaman kakun itselleni ja niihin koristeet ja sitten vielä… 😉

    Vanhemmiltani lahjaksi saamaani yleiskoneeseen olen tosi tyytyväinen kyllä. Monikaan vaahdotusta ja vatkaamista vaativa juttu ei onnistuisi haluamallani tavalla ilman sitä. Sillä välin voi punnita toista raaka-ainetta, kun yksi erä pyörii koneessa. Ja todella aiemmin en ole sellaista omistanut. Vaan on se kumma ettei viikonloppunakaan osaa olla leipomatta, vaikka on kaikki päivät TOPissa jo leiponut. Heti perjantaina syyhyä, että mitä vois leipoa. Ja ai niin minulla olisi kyllä sitä kaapissa ja sitten voisi vielä ostaa lisää sokeria ja…Niistä tulis aika hyvä. Huvittavaa touhua ettei työstä saa millään tarpeekseen, vaikka luulis 😉

    T. ML


  3. Muumipiparit – pastaväreillä ja tomuväreillä tomusokerikuorrutteelle maalattuna

    toukokuu 28, 2011 by Meillä Leivotaan

    1322495267_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

    (Kuvat päivittämättä) Ensiaskeleita tomusokerikuorrutteelle elintarvikeväreillä maalaamisessa. Ihan hyvin toimi tämä vaahdottamaton kuorrute tällä tekniikalla. Pastaväreillä sekä tomuväreillä maalattuja muumipipareita. Ja nimenomaan maalattuna. Kuorrutteen pinnassa pelkkä tomuväri ilman vettä ei toimi. Väriä ei jää pintaan (ainakaan minä en saanut jäämään) himppusenkaan vertaa. Ihan kivasti tomusokerikuorrute imaisi sisäänsä sen verran väriä vedellä hiukkasen laimennettuna, että alussa keljulta näyttänyt pastavärikiilto loppupeleissä hävisi. Pastavärin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei laita liian paksua kerrosta silloin kun ei laimenna vedellä, pinta jää muutoin tahmaiseksi ja häiritsevän kiiltävän näköiseksi muuten mukavan lopputuloksen osalta. Piparit rajattu mustalla elintarviketussilla. T. ML


  4. Yhdeksän kuukautta ja kaksi lukukautta

    toukokuu 27, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Ensi viikolla keskiviikkona tulee 9kk täyteen TOPaikassa ja 10kk opintojen virallisesta aloittamisesta. Ensimmäinen kuukausi oli lasten päiväkotien ja koulun aloittamisen tutustelua, työvaatteiden ja salmonella todistuksen hankintaa ja hygieniaosaamispassiin kurssivihkosen päähän pänttäämisen aikaa. 1.9.2010 aloitin sitten unelmieni TOPaikassa, joka oli ja on ykköstoiveeni ranking -listalla.

    Jokainen täyteen eletty kuukausi on aina yhdenlainen merkkipaalu, jota vertaa edellisiin. Oma motivaatio säilyy, kun jotenkin tiedostaa missä on menossa. Pysyäkseen kartalla siinä viidakossa mitä raivaa, huomaa että ainoa suunta ja ainoa mitä näkee on se raivattu polku taakseppäin. Se mistä on tultu ja mistä selvitty. Vasta syksyllä lyödään lukkoon valmistumispäivämäärä. Muuta ei vielä tiedä, kuin sen mistä on tullut 😉 Kuin Robinson Crusoen kirjanpito autiolla saarella. lllI/IIII

    Monta monta hurmaavan kaunista konditoriataidonnäytettä on nähnyt näiden kuukausien aikana. Aina ihmettelee niitä luomuksia, makuja ja kauniita sommitelmia, miten joku voi osata tehdä tämmöisiä ja noin pienillä jutuilla. Ja sitten on se tukkisavotta puoli, jonka vasta-alkaja kohtaa väistämättä. Nollilta alkanut työssäoppiminen non-stoppina on sen verran haasteellista ja kolisevaa, että oma motivaatio ja syy jaksaa jatkaa pitää pitää koko ajan pysyä lujana. Miksi olen täällä. Ketä varten. Kun mikään ei ole itsestään selvää ja jokainen päivä ja viikko on lahja, kartalla pysymistä tarvitsee todella. Että tähän asti olen jo jaksanut ja kuinka huikeita juttuja saanut nähdä ja oppia.

    En jotenkin ehdi ajatella, jos en kirjoita. Ja kirjoitan, jotta edes joskus ehtisin ajatella. Edes pienen hetken. Edes kerran viikossa. Jos en ehtisi, hajoaisin päälle kolahteleviin irtoajatuksiin. Ainahan uusi on jonkinlainen prosessi. Matka alusta seuraavaan kohtaan ja siitä seuraavaan. Kuvat kertoo minulle paljon siitä raivatusta polusta. Jokaisesta kuukaudesta. Siitä mistä on aloittanut ja mihin asti päässyt.

    Tietenkin voi miettiä miksi ylipäätään pitäisi ajatella. Ehkä blogin pitäminen ulkopuoliselle tuntuu oudolle miten joku käyttää aikaansa tämmöiseen itsetilitykseen, mutta kun yhdistää pikkulapsiperheen arkisirkuksen ja vaativan työssäoppimisen keskenään aikuisiällä ei ehdi hengittää missään välissä ajatusten sekasoppaa kohdilleen. Ja jos sekasoppa saa velloa päässä ihan omia aikojaan, tiukan paikan tullen homma saattaa alkaa etoa. Jos taas pitää kiinni siitä miksi tuli, miksi on yhä täällä, ja miksi ei yhäkään lähde edes kulumallakaan, sekasoppa ei saa vellutettua olotilaa ihan liruksi asti. Ne on niitä varaventtiileitä, että olen täällä itseni takia, oman lapsuuden unelman takia ja sen takia että opin kaiken sen minkä suinkin voin ja ihastelen ja ihmettelen ja mietin miten onkin niin ihanaa saada nähdä että nämä minä olen tehnyt, tässä on tulos tältä päivältä. Ja kuin kaunista! Ja sitten huomaa, että pah, turhaan taas meinasi omiin kinttuihinsa kompastua. Mistäs minä edes meinasin pahentua, eihän asiat vois olla tämän huikeammin että saa käsillään tehdä juuri sitä mitä rakastaa. Kauniita juttuja ilman määrää. Ja kehittyä koko ajan.

    Ehkä hieman on tullut jalat enemmän fyysisen työn tekemisen tasolle, kuin että koko ajan pelkästää liitelisi kermapilvilinnoissa 😉 Kyllä niissäkin tulee suihkaroitua, mutta se varmaan kuuluu ihan asiaan, että into muuntuu vähitellen erilaisten juttujen ja tuotteiden osaamiseksi. Nyt kun on alkanut osata useimpia töitä, ehtii tehdä päivälle melko paljon enemmän kuin aiemmin, niin kyllä osaamisen myötä tietynlainen tyytyväisyyskin kasvaa, vaikka tuntee lihaksissaan fyysisen työn haastavuuden. Ihan maaliin asti ei vielä näe, eikä sitä mitä seuraa sitten, mutta tosi tyytyväinen olen siitä mihin asti tähän mennessä on ehättänyt tässä prosessissa. Ikinä kuuna päivänä olisi uskonut että konditoriassa voi olla niin mielenkiintoisia, luovia, erilaisia, uudistuvia ja huikean kauniita juttuja 😉

    T. ML


  5. Kevään kiitos -kakut

    toukokuu 24, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Kevään kiitos -kakkuja tuli viime viikonloppuna väsättyä 4 kpl. Yksi pieni ja kolme isoa. Mustikkamascarponevalkosuklaa -täyteellä, kuten viimekin vuonna. Ruusut ja vihreä päällinen marsipaania. Kermakakkuja en ole pursotellut työssäoppimispaikassa, harjottelija kun olen, mutta paljon muuta kakkuihin liittyvää olen kyllä pääsyt tekemään. Pohjien tekoa taikinasta valmiiksi asti, sahaamista, kostuttamista, kakkujen pohjaamista, marjoilla ja muilla herkuilla koristelua, kuumakiilteen suihkuttamista jne. Pursottelua tulee kokeiltua kotona suorastaan harmillisen vähän. Heikkova heikkova. Mutta eteenpäin sekin vähänen, kuin ei mittään 😉 Aivan älyttömästi ylimääräistä energiaa ei opiskeluvaiheessa ole. TOPissa ja lasten kanssa niistäytyy suurin osa jaksasta. Kjähhää. Vaikka nykyään tulee tehtyä enemmän kakkuja kuin aiempina vuosina. Pienikin syy riittää, joskus edes sitä ei tarvita 😉 Kakun teko on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa. On se vaan. No nyt oli kyllä syykin, kevätjuhlaviikko. Tuntuu että se joka vuosi tulee aina vaan varhemmin vastaan, mutta johan se on toukokuun loppu. Opettajat ja päiväkodin tädit ovat kiitoksensa ansainneet. Ja minulta ei saa ruusuja kuin tässä muodossa ja kakun päällä 😉

    Pikkukakku.

    Pikkukakku päältä.

    Näitä isoja tein kolme. Ei voinut vastustaa kiusausta tehdä sama viimekeväinen kiitoskakku 8kk TOPaikassa harjoittelun jälkeen, että edes vähän näkisi mitä kakkuihin liittyvää oppinut. Ja kyllä monta viilausta osasikin tehdä. Vaikka noita koristehelmiä oli pikka vaikea sulattaa ajatuksena, että semoisia tunkisi taas kakun päälle, mutta en keksinyt mitään riittävän järkevää salmiakkikuvion napittamiseen kuin sen, joten sai nyt mennä tolleensa tämän kerran. Pitihän saada testata miltä samaiset kakut nyt näyttää 😉

    T. ML


  6. Marsipaaniruusuja Kevään kiitos -kakkuihin

    toukokuu 22, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Kevään Kiitoskakku -urakka takana päin. Marsipaanista nämä ruusut.

    Samankokoisia ruusuja tein kakkuihin 49kpl. Jakaantuvat kolmeen isoon ja yhteen pieneen kakkuun. Kyllä taas huomasi miten erilaisia massoina marsipaani ja sokerimassa ovat. Niin tykkään marsipaanista muotoiltavuuden kannalta, ei tarvi lainkaan läträ viimeisten terälehtien kiinnittämisessä veden kanssa. Tiettyä ”kumisuutta” sokerimassan rakenteessa on verrattuna marsipaanin elävyyteen. Värien osalta marsipaanissa on hieman haastavuutta enemmän saada mieleisensä väri, jos se on muuta kuin keltaista, punaista tai vaaleanpunaista, silloin mielummin vaihtaa sokerimassaan, jos sävyksi tarvii jonkin muun. Ja maku on kyllä marsipaanissa aitoa tavaraa. Nam. Nämä tulee aikuisten kakkuihin, niin ei tarvi niin miettiä kelpaako marsipaani ja kelle. Lasten osalta menee kyllä koristeet lähes poikkeuksetta sokerimassan puolelle tai vielä mieluummin vaahtismassaan 😉

    T. ML


  7. Vadelmakruunuleivoksia

    toukokuu 17, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Vadelmakruunuja. Pursotukset Mascarponejuusto-kerma -vaahtoa, makeutettu tomusokerilla ja aidolla vaniljalla. Tuoreet vadelmat koristeina. Pohja on Ballerinakeksin kansi, ilman keksien välissä olevaa kreemiä. Näitä syötiin tänään Suomen MM-kultamitalin juhlistamiseksi. Tuore vadelma kyllä kruunaa nämä pikkuruiset leivokset, Suomen MM voitosta puhumattakaan 😉 Kokoa leivoksilla n. 4*3 cm. Ballerina-keksin kannessa oleva vadelmatäyte oli mukava lisä, tuoreiden vattujen kaverina.

    T. ML


  8. Hasselpähkinä-marsipaanipettari

    toukokuu 15, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Vielä yksi päähänpisto tältä viikonlopulta 😉 Sisällä suklaaseen dipattu kokonainen hasselpähkinä, ympärillä marsipaania. Ohut kerros vaaleanpunaista sokerimassaa, sokerikoristekiteitä ja valkoisesta sokerimassasta siipikoristeet. Kokoa 2,5cm*3cm.

    T. ML


  9. Pistaasiriisisuklaapettari

    toukokuu 15, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Tämän viikonlopun ”minileivos” näyttää tältä 😉 Pistaasi-riisisuklaa. Kokoa pikkuherkulla on 3cm*3cm koristepistaasin kanssa.

    T. ML


  10. Riisisuklaata valkosuklaasuille

    toukokuu 14, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Yam. Meillä valkosuklaa on suuressa suosiossa. Tänään tehtiin riisisuklaata valkosuklaalla höystettynä. Resepti muokattu Hesarin tavallisen riisisuklaan ohjeesta. Ko. reseptissä ei käytetty suklaata lainkaan, ainoastaan kaakaojauhetta sekä vaniljasokeria. Kookosrasvan määrää piti lisätä suklaasulan takia. Samoin ohjeessa ei murskattu riisimuroja.

    Riisisuklaa valkosuklaasta

    9 dl riisimuroja
    3 dl lusikalla jauhoksi murskattuja riisimuroja
    1 levy valkosuklaata sulatettuna (Pandan)
    3 dl tomusokeria
    250g kookosrasvaa sulatettuna

    Sulata suklaa vesihauteessa tai varoen mikrossa. Sulata kattilassa kookosrasva. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada kookosrasva joukkoon. Kääntele sekaisin. Lisää sulatettu valkosuklaa. Sekoita ja annostele pellille tai silikonivuokiin. Anna jämähtää. Herkku valmista 😉 Meillä tykkäsi tästä sekä mies että lapset.

    T. ML