RSS Feed

elokuu, 2011

  1. Anna unelmalle siivet…

    elokuu 15, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) …ja tue sitä matkalla. Unelman eteen saa tehdä kovasti töitä. Avata sille ovia. Raivata esteitä. Eniten omasta itsestään. Unelman toteuttamiseen on ihan alusta alkaen melkoisen pitkä matka maaliin asti. Ja vaikka vuoret tuntuisi kuin korkeilta, kannattaa vielä ehkä kumminkin katsoa yhden päivän matka ja vielä yhden kulman taakse. Ja ehkä vielä toisenkin.

     Pienten haastavien lasten kanssa arjen ja työssäoppimisen yhteensovittaminen vaatii Kemeli-kamelin kestävyyttä ja Lempi-lehmän hermoja. Sietokykyä ajoittaiselle sekamelskalle ja pahimman tärkeimmän ensin tekemiselle. Töitä jää rästiin kotona, ainoastaan kiireisimmät voi hoitaa pois alta, eikä opintojenkaan osalta voi käyttää niin paljon aikaa tiedonhakuun kuin toivoisi. Ja silti. Samalla kun itse auttaa unelmaa lähemmäs toteutumista, myös se unelma tulevasta auttaa itseä sinnillä sinnittelemään vielä taipaleen jos toisenkin eteenpäin. Siperia opettaa. Vaikka joskus kyllä toivoisi opin menevän jakeluun vähän helpommallakin kuin tupaan armottomasti pyryttämällä. Mutta tätä lajia ei opi kuin vain tekemällä. Niisseon. Vielä jos ehtisi univelkoja velkoa takaisin niin olisipas mainio juttu ;)

    T. ML


  2. Toinen Lukuvuosi

    elokuu 5, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Toinen lukuvuosi on käynnistynyt työssäoppimispaikassa. Oikeastaan koulu ei ole vielä virallisesti alkanut. Kuun puolesta välistä vasta, mutta tämän vuotisen harjoittelun aloitin jo. Neljä viikkoa lomaa tuntui pitkälle ajalle, tuntui kuin olisi ollut pidenpäänkin poissa. Monia asioita katsoo uusin silmin. Kaikki näetty ja koettu vaikuttaa. Tottakai peilaa siihen aikaan kun vuosi sitten aloitti TOPaikassa täysin nollilta. Ainoatakaan koulupäivää alaan tai ylipäätään mitään opetusta leipomo/konditoriassa toimimisesta ei ollut lakkarissa. Ja aiempi ala ihan eri planeetalta kuin tämä uusi. Ihmeen paljon vuoden aikana ehti sattua ja tapahtua. Stories to tell. Niin se on. Ja ihmeen paljon ehti oppia, vaikka välillä tuntui että mennäänkö tässä yhtään eteenpäin. Kyllä vain. Loman jälkeen huomaa tarkemmin ne asiat mitä vuoden aikana on juurtunut selkärankaan. Ja niistä on ylpeä. Hiellä ja kovalla työllä on ne taidot todella ansaittu. Satoja ellei tuhansia toistoja. Epäonnistumisia ja ahaa-elämyksiä.

    Pariisin reissu kyllä kruunasi omalla tavallaan vuoden kestäneen työnteon. Ikinä tehnyt niin tehokasta opintomatkaa kuin tämä. Jo pelkällä näkemisellä ja maistamisella on vinha merkitys, silloin kun on päässyt vuoden verran itse opettelemaan konditoriatuotteiden valmistusta alusta loppuun asti. Ymmärtää paremmin oppimaansa ja osaa arvostaa sitä oppia minkä on saanut. Oma silmä myös kehittyy näkemään sitä millaisista tuotteista ja millaisista koristeluista pitää.

    Kuvista on iso ilo. Kauniista väreistä, muodoista ja koristeluiden vaihtelevasta tyylistä. Kuviin voi aina palata ja tutkia tarkemmin, mikä niissä on sitä mistä pitää, mikä on tuttua, mikä täysin ennen näkemätöntä ja uutta. Mielikuviin ja kokemuksiin on jäänyt paljon, mutta kokemus kertautuu kyllä moninkertaiseksi näin jälkeenpäin kun on satoja kuvia mihin palata. Yhdistelemällä sieltä täältä yksityiskohtia, karsimalla koristelua yksinkertaisemmaksi, ottamalla ne moderneimmat muodot ja rikas värimaailma, löytää sitä mitä tahtoisi omista kokeiluistaan löytää sitten joskus kun ammattitaito alkaa olla hanskassa.

    Vaikka pitkälle on tultu, niin matkaa on taitettavaksi vaikka ja kuin. Oppiminen ei suinkaan lopu papereiden saamiseen, aina löytyy uusia tuotteita ja uusia reseptejä, uusia ideoita koristella ja sopivia tekniikoita aina vaan vaativampien juttujen toteuttamiseen. Mutta nyt on pohjan rakentamisen aika.

    Asioiden oppiminen tuntuu kiihtyvän tässä vaiheessa, kun on jo peruselementtejä, jotka osaa. Annettuja ohjeita on helpompi ymmärtää. Jo opittuja osaa soveltaa eri tilanteisiin ja löytää sen sopivimman tavan toteuttaa monta uuttakin asiaa hieman eri tavalla tehokkaammin.

     Ressitasotkin ovat huomattavasti laskeneet kun päänuppi alkaa olla harjaantunut suunnittelemaan ja ennakoimaan valmistusprosessiin liityviä seikkoja. Ja sentään alkaa olla jonkinlaista hahmoa tuolla kuutassa mihin uusia tietoja tallentaan. Ei ole läheskään millään heikoilla jäillä asioiden kanssa, vaikka tuote olisikin uusi. Toteutustapojen järkevyydestäkin tajuaa enemmän.

    Kaikin puolin olen tyytyväinen lakkarissa olevaan ensimmäiseen työssäoppimisvuoteen ja myöskin kesälomaan, jonka jälkeen on ollut paljon helpompi nähdä missä kohden kehittymisessä ja oppimisessa on itse menossa. Olotila on kyllä jotain ihan muuta kuin harkkariolotila. Vuosi on jo aika pitkä aika. Harjoittelijahan minä edelleen olen, sitä ei käy kiistäminen, mutta olo on niinkuin maan parhaassa työssä ikinä ;) Ja tokihan sitä työtä tekevä opiskelija ennenkaikkea tekee ihan rehellistä työtä TOPaikan ja oman ammmattitaidon hyväksi. Lomalta palatessa nimittäin mietin, että josko olisin normaali opiskelija koulunpenkillä kouluun palaaminen tuntuisi hyvin erilaiselta, kuin työssäoppimispaikalle palaaminen. Samoin vuodessa hankittu oppima näyttäisi hyvinkin erilaiselta. TOPaikassa työskentely on huomattavasti haastavampaa ja vastuullisempaa, mutta myös erittäin paljon opettavaisempaa. Ja se että pääsee heti kiinni siihen mitä alan oikeat työt ovat ja miltä työelämä TOPaikassa tuntuu on suuri etuoikeus ja kunnia.

    Ja yhä ihmettelen samaa kuin vuosi sitten aloittaessani. Miten ihmeessä juuri minä olen päässyt tänne ja miten ihmeessä juuri minä saan tehdä sitä työtä mistä kaikkein eniten pidän. Värien hymyilyttävää tanssia, kauniin taidokkaita muotoja ja huikean elämyksellisiä makuja. Se on suuri ihme. Ja siihen on niin hyvä aina palata. Siksi olen täällä, siksi tänne halusin. Matkan verran taitettu taival ja toinen uusi vielä edessä ;)

    T. ML