RSS Feed

joulukuu, 2011

  1. Kolme suklaamassaa osa II

    joulukuu 27, 2011 by Meillä Leivotaan

    Maitosuklaamassa

    200g Maitosuklaata
    55g Vaaleaa siirappia

    Valkoinen suklaamassa

    200g Valkoista suklaata
    33g Vaaleaa siirappia

    Tumma Suklaamassa (bittersweet)

    200g Tummaa suklaata
    85g Vaaleaa siirappia

    (Kuvat päivittämättä) Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita saman lämpöinen vaalea siirappi hyvin sekaan. Massa sakenee samantien. Älä kuitenkaan sekoita yhtään ylimääräistä. Kaada valmis seos esim. minigrip-tyyliseen paksusta muovista valmistettuun pakastepussiin, tai kaada astiaan ja peitä paksulla kelmulla. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin maissisiirappia (corn syrup) tässä vaaleaa siirappia, mutta suhteet samat kuin lähteen minimimäärissä.

    Lähde: http://www.joyofbaking.com/ModelingChoc.html

    Ohjeessa massan annetaan levätä jääkaapissa 2 tuntia. Lähteen mukaan massa muokataan lepovaiheen jälkeen niin kauan kunnes se on sopivaa kakkujen päällystämiseen. Kyseessä on kuitenkin maissisiirappi (corn syrup), jonka käyttäytyminen minulle vieras. Käytin massaan Suomessa helpoiten saatavilla olevaa Vaaleaa siirappia. Tämän siirapin pakkauksessa varoitetaan kiteytymisestä, jos tuotetta säilytetään jääkaapissa, joten annoin massan levätä jääkaapin sijaan yön yli huoneenlämmössä.

    Mutta. Jatkoin tästä seuraavasti: Lepovaiheen jälkeen murenna tarvittava määrä astiaan. Lisää 1tl-3tl vaaleaa siirappia määrästä riippuen. Vaivaa massa tasaiseksi. Jos näin aikaansaatu massa miellyttää, jätä jatko huomiotta. Miksi lisään siirappia. Massaa on mahdollista mikrottaa, mutta lämmetessään siitä ei tule samalla tavalla käsiteltävää kuin käsillä muokkatessa ja lämmetessään massasta alkaa hyvin helposti erottua öljyä, arvelen että kyseessä on kaakaovoin erottuminen massasta. Lisäksi lepovaiheen jälkeen massa murenee ihan murusiksi. Se on helpompi saada takaisin yhtenäiseksi massaksi lisäämällä hieman huoneenlämpöistä siirappia ja työstämällä pehmeäksi. Tämän jälkeen massan on hyvä levätä 30min.

    Vaivaamisen jälkeen edellinen massa oli työstettäessä sekä murtuvaa että liian löysää minun makuuni. Elastisuutta ja tuhtiutta tarvitaan lisää. Jos haluat tehdä nopeasti kovettuvia tukirakenteita, siihen tämä on hyvä. Jos aikomus on tehdä raapalla vedettäviä ruusujen terälehtiä, joudut tekemään kompromissin: siirappipuolta lisäämällä massan kuivumisaika pitkittyy huomattavasti. Silti jos päämäärä on huikean hyvänmakuinen massa, jossa on sekä elastisuutta että tuhtiutta, kuivumisajassa joutuu joustamaan. Jompi kumpi on valittava. Tuhtiutta ja elastisuutta saat keittämällä panimosokerisiirappia. Tämä resepti on puhtaasti itse kokeilujen kautta aikaasaatu. Keitä panimosokerista ja vaaleasta siirapista seos, johon tulee grammamääräisesti puolet kumpaakin ainesosaa.

    Panimosokerisiirappi

    100g panimosokeria (glukoosia/rypälesokeria/dektroosia)
    100g vaaleaa siirappia

    Keitä seosta kattilassa, kunnes panimosokeri on sulanut vaalean siirapin joukkoon ja seos kirkastuu hieman. Kaada puhtaalle lautasella jäähtymään, älä kaavi kattilanreunoille mahdollisesti jääneitä kiteitä siirapin joukkoon. Anna jäähtyä kunnolla huoneenlämpöiseksi. Lisää edellisiin massoihin panimosokeri-siirappia seuraavasti:

    51g Maitosuklaamassaa
    15g Panimosokeri-siirappia

    51g Valkoista suklaamassaa
    9g Panimosokeri-siirappia

    51g Tummaa suklaamassaa
    23g Panimosokeri-siirappia

    Vaivaa tasaiseksi, anna levätä 30min. Massa on valmista ruusujen ja muiden yksityiskohtaisten koristeiden tekoon. Näin aikaansaatu massa on rakenteeltaan muovailuvahamaista. Siirapin osalta suhteet ovat seuraavat Maitosuklaa 1,67 Valkosuklaa 1 Tumma suklaa 2,57. Massoissa käytetty Pandan maitosuklaata, valkosuklaata ja tummaa suklaata. Eri merkeillä siirapin osuus vaihtelee. Tunnustan olevani aika kranttu suklaiden osalta. Tai valikoiva ;) Panda on niitä ainoita jotka kelpaa, suomalaisista. Belgialaisista suklaista tunnustan pitäväni erittäin paljon ;) Tästä suklaamassasta tuli huomattavasti aiempia elastisempi sekä tuhdimpi, käsittelynkin jälkeen. Todella mukava muovailuvahamainen massa, joka on maultaan huikean hyvä mihin tahansa muuhun yleisesti käytettyyn massaan verrattuna ja lopputulokseltaan todella kauniin värinen ihan sellaisenaan. Seuraavaksi massan reseptiä voisi hieman helpottaa ja oikaista, esim. miettimällä reseptin uusiksi siten, että tiivistäisi koko reseptin yksinkertaisesti suklaan ja panimosokerisiirapin yhdistelmään. Yksinkertaistetun reseptin toimivuus onkin sitten toinen juttu. Ainakin tämä monimutkainen versio jo toimii ;) T. ML


  2. Suojattu: Siirappia panimosokerista osa II

    joulukuu 27, 2011 by Meillä Leivotaan

    Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:


  3. Kaksi jäätelöä, yksi sorbetti

    joulukuu 26, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Elämä on matka. Kuin verkosto vuoristossa risteileviä polkuja. Se ei ole pelkästään sarja valintoja, vaikka se osin sitäkin on, sillä eri valinnat voivat lopulta viedä toista kautta samaan unelmien kaupunkiin.

    Pitkä polku on jo takana ja vielä olisi ollut tovi taipaletta jäljellä. Jo alussa jotenkin aavistin, että tätäkin ihanuutta kestää aikansa. Ja että joku päivä tämäkin osuus taipaletta tulisi omaan päätökseensä, vaikken halunnut sitä uskoa. Kyllä siinä jauhelihaa hieman kärähtää, se on totta. Kirpaiseehan se. Mutta samalla sitä tiedostaa, että äitiydelläkin on oma aikansa. Ei ihmisen lapset aina pieniä ole. Unelman aika tulee vielä uudestaan.

    Niin tuli se hetki, jota ei vaan voinut väistää. Se hetki, jolloin sellainen syvä tunne iskee tajuntaan, että jokin tässä peruuttamattomasti kyllä vielä hajoaa, jos jatkaa yhä samaa kahden työn rataa. Hetki, jolloin päätöksiä ei voinut tehdä ainoastaan unelmaa ajatellen. Vapaa voi olla vain tiettyyn pisteeseen asti, kun huollettavana on pieniä ihmisen alkuja. Vaikka kuin on kaipuu unelman täyteen toteuttamiseen, vastuu sirkosilmien tarpeista on kannettava, kun ne on kerran kannettavakseen ottanut.

    Ei niin, että toiset tai toisten tarpeet jotekin vähentäisi oman elämän tai oman unelman arvoa. Voisi sitä tietysti valita itsekkäämminkin. Periaatteessa. Mutta kun tässä veneessä on muitakin kuin minä itse. Mikä olisikaan sellaisen valinnan seuraus. Eipä sellaiseen meistä äidin lahjan saaneista taida olla. Siinä kulkee se vapauden ja vastuun rajapyykki, se viimoinen pitkospuu.

    Unelmasta pitää pitää kiinni. Pitää kiinni ja voittaa oma itsessään oleva sisäinen taistelunsa pystyssä pysyen. Kyllä. Olen pyristellyt vastavirtaan ja noussut niin monet kosket ylös. Kyllä. Väsyinkin välillä, mutta yhä pysyin menossa mukana. Olin näyttänyt sen että kestin matkan ja pärjäsin vaikka välillä turpihinkin tuli. Kaaduin ja lensin nokilleni monet kerrat, mutten jäänyt sijoilleni makaamaan. Kestin työn taakat ja päivän helteen. Ja kyllä. Tiedän sen: Voitin itseni.

    Viimeisellä pitkospuulla kyse ei ole enää itsensä voittamisesta. Viimeisellä pitkospuulla ei ole enää kyse luovuttamisesta sen takia että olisi väsynyt taisteluun. Että päivän helteen vuoksi olisi valmis luovuttamaan. Ei. Sitä en tarkoita. Jos on tähän asti taistellut ja pystyssä pysynyt kaikissa pätseissä, niin ei sitä luovuta luovuttamisen vuoksi, eikä väsymyksen. Jos on aloittanut nollilta, rämpinyt matkan alusta asti, kestänyt helteen ja painavat kuormat, omien mokien pilkankin, ja silti taistellut tiensä kaupungin porteille asti. Ja jos portit auki puskettuaan saa nähdä, että aarrekammioitten avaimet ovat otettavissa – jos vain sen viimeisen pitkospuun jalkas alle upotan. Niin silloin on se valinta ei riipu enää minusta. Sillä keinolla millä hyvänsä, niin siihen en usko.

    Kyllä. Kaiken kestäen. Kyllä. Väsymyksestä välittämättä. Kyllä. Viimeiseen asti taistellen. Mutta että viattomien pitkospuun suohon upottaisin oman unelman tähden. Niin vaikkakin kuinkakin tärkeä ja vaikka kuinkakin ykkönen omien päämäärien seassa. Vaikka kuin omalla sydänverellä rakennettu. Niin sellainen ei sentään. Että kirkassilmäiset alleni polkisin. Että maksattaisin oman unelman pienten ihmisten  kustannuksella.

    Katsos. Uskon että on osattava myös luopua. Uskon vakaasti että hyvyys jonain päivänä voittaa. Tavalla tai toisella. Että valinnatkin punnitaan. Että se joka on elänyt elämää sydämellään, eikä ole valinnut järjen tylyyttä, kerran vielä palkitaan. Ei. En usko julkkisten punaisiin pitkiin mattoihin tai ihmisten kunniakujiin. Enkä jalustaan muita ylempänä. En mitalisijoihin. Mutta uskon, että silloin senkin joka joutui luopumaan, silloin hänen käy hyvin. Uskon uuteen mahdollisuuteen. Että löytyy vielä toinenkin polku. Ei ehkä heti. Eikä valmiiksi raivattuna. Uskon myös sitkeyteen. Että sade lakkaa joskus, ja myrskykin kerran laantuu. Ajallaan ja tavallaan. Ja kun sateen jälkeen raikas tuuli puhaltaa pilvet pois, ajaa ne aitaukseensa kuin kesyt lampaat, alkaa aurinko jälleen valaista. Ja silloin kaikki on selvää. En turhaan luopunut siitä, minkä vielä saan takaisin.

    Olen saanut paljon ja nähnyt sitäkin enenmmän. Huikeita taidonnäytteitä, käsittämätöntä luovuutta, poikkeuksellista ystävyyttä. Vuoden verran Suomen kovatasoisinta oppia. Se on suuri kunnia ja asia, jota ei kukaan ota pois. Se perusta kestää ja sille on hyvä rakentaa jatko. Sitten kun sen jatkon aika tulee.


  4. Suklaaruusu – valkoisesta suklaamassasta osa II

    joulukuu 25, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Valkosuklaamassan osalta alkaa testi olla onnistuneesti purkissa. Mukavannäköisiä helmiäkin siitä saa pyöriteltyä ja helpolla. Värjäämätöntä valkoista suklaamassaa.

    Valkoisen suklaamassan norsunluumainen sävy on jo sellaisenaan juhlavan näköinen.

    Elastisuuspuoli ja massan tuhtius alkaa olla jo aika mukavasti kohdallaan valkoisen suklaamassan suhteen vaikka valotuksen osalta onkin liian hämärällä otettu kuva ;) T. ML


  5. Siirappia panimosokerista osa I

    joulukuu 25, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Ensimmäinen kokeilu panimosokerista siirappia – kokeiluun. 50g vaaleaa siirappia ja 50g panimosokeria, keitettynä sen verran että panimosokeri sulaa vaalean siirapin sekaan. Kuvassa yön yli levännyt siirappi. Ei ole kiteytynyt vieläkään vaikka keittämisestä useampi vuorokausi. Massa toimii yhä, ei tihku käsiteltäessä öljyisyyttä, on elastinen ja toivotulla tavalla tuhdimpi. Kestää raapalla vetämisen! Jeeee! Tästä siirapista tuli se onnistunut lisäys elastisuutta suklaamassaan suhteessa 51g suklaamassaa 9g siirappiseosta. Tästä on huikean erinomaista jatkaa! Jesh! Edit: 9.1.2012 Tämä on tähän astisista edelleen erinomaisen kiteytymätöntä siirappia

    Ja toinen yhtä onnistunut siirappi 50g vettä ja 50g panimosokeria. Kokoon keitettynä siten että lähestulkoon kaikki vesi kiehunut pois. Hyvin kesti yön yli kiteytymättä tämäkin siirappi. Mutta. Useamman vuorokauden testiä ei tämä siirappi kestänyt. Kiteytyi muutamassa vuorokaudessa kiteiseksi ja kovaksi. Yhden yön yli levättyään tätäkin kokeiltiin suhteessa 51g valkoista suklaamassaa ja 9g siirappiseosta. Sekoitettaessa massa oli aivan upeaa. Kesti myös raapalla vetämisen. Mutta. Levättyään massa ei enää toiminut, murtuili yhtä tavalla, ei kestänyt yhtään sen paremmin käsittelyä ja kaiken lisäksi alkoi tihkua öljyä, yhä toimi raappatestissä! Tämä siirappi diskattu kelvottomana.

    Testissä käytetty panimosokeri. Kolmaskin testi tehtiin, mutta se ei päätynyt siirappitestiin. Sulatin kattilassa varovasti panimosokeria, kunnes suli läpinäkyväksi siirapiksi. Nostin liedeltä ja kas kummaa, seos jämähti kattilaan ennenkuin ehdin nuolijalla sen lautaselle kaapia! Nostin kattilan liedeltä jolloin siirapin lämpötila laski sulattamislämpötilastaan jämähtäen heti ennenkuin sain mitään tehtyä. Ei siis kökkäreenä päätynyt testiin asti. T. ML


  6. Skoonelaista setsuuria

    joulukuu 22, 2011 by Meillä Leivotaan

    1324561693_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

    (Kuvat päivittämättä) Ja leipäprojekti jatkuu! Tämä jos mikä on todellista Slow food -leivontaa. Ensimmäistä kertaa tein Skoonelaista setsuuria. Leipä maistuu hapanimelältä sekä ominaismakua tuo myös leivän mausteena käytetty kumina. Imeltämisen aikana taikinan jauhojen tärkkelys muuttuu sokeriksi.

    1324562237_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

    Tähän Skoonelaiseen perinneleipään käytetään ruishapanjuurta. Imellyksineen, kohotuksineen ja paistoineen aikaa menee 48h! Siis sikäli mikäli ruishapanjuurta on leipojan lakkarissa valmiina. Leivän kuori voidellaan leipäkliilteellä välittömästi paistamisen jälkeen kiehautetun perunajauho-vesiseoksella. Kuoresta tulee pian voitelemisen jälkeen pehmyttä ja kauniin kiiltävää.

    Tämä leipä on kyllä todellinen aarre. Jos olet koskaan maistanut pelkän voin kanssa sellaista leipää, että sitä vaatimattoman näköistä leipäsiivua pitää maistamisen jälkeen katsoa omin silmin monta kertaa uudestaan ja uudestaan, että miten oikeasti leipä voi maistua näin erityiselle, niin tässä se on, suosittelen kokeilemaan tätä imellettyä setsuuria suuresta vaivasta huolimatta!

    1324562270_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

    Annoksesta taikinaa tuli neljä isohkoa leipää, jotka paistettiin vieri vieressä ja eroteltiin toisistaan vasta leipäkiilteen sivelemisen jälkeen. Hyvinkin leivän voisi paistaa vuoissa erikseen, jolloin pehmoisista kiiltävistä leivänreunoista pitävälle syntyisi huomattavasti enemmän herkuteltavaa. Skoonelaisen setsuurin ohjeen löysin Ruotsin tunnetuimpiin leipurimestareihin kuuluvan Jan Hedh’in kirjasta: Mestarileipurin leipäkirja, joka suomenkielinen laitos on WSOY:n kustantama. Jos leivän teko voi olla taidetta, niin tämä on juuri sitä! Aivan erinomaisen huikea leipä. T. ML


  7. Kolme suklaamassaa

    joulukuu 22, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Näistä kokeiluista on jo par viikkoa aikaa. Sain kuin sainkin onnistumaan valkosuklaamassan kolmannella yrittämällä. Siitä tuli kauniin sileää, ei yhtään mitään kiteisyyttä tai murusia mukana. Sileää, notkeaa ja nopeasti kuivuvaa tavaraa. Ja ahh niin hyvänmakuista. Kuvassa kaikki kolme suklaamassaa pakastepusseissaan jähmettymisen jälkeen. Ainut miinus käsittelyssä on tässä:

    Sorminmuotoillessa kivaa tavaraa, mutta aivan liikaa murtumisherkkyyttä käsinkin taitellessa. Suklaamassasta tehdyt terälehtiaihiot eivät sovellu ruusujen teossa raapalla vedettäväksi, murtuvat terälehden kärjestä. Edelleen massassa käytetty vain suklaata sekä vaaleaa siirappia. Edit: (24.122011) Jesh! Ratkaisu näyttää löytyneen. 51g samaista massaa + 9g half&half -panimosokeri+vaaleasiirappiseosta. Jesh! Toinen testaus (vesi+panimosokeri siirapiksi kokoonkeiettynä) poisti yhden ongelman: raapalla veto suurunterälehtien osalta onnistui, mutta muutoin massa ei ollut soveltuva. Sen sijaan uusi kokeilu antoi massalle sekä etsimääni elastisuutta että toivottua tuhtiutta. Tästä on erinomaisen hyvä jatkaa. Molemmat kyllä kestivät siirappeina kireytymättä, mutta vain toinen läpäisi ultimate test:n. Kolmaskin kokeilu oli: pelkkää panimosokeria sulatettuna, kiteytyi välittömästi takaisin hiemankin jäähdyttyään.

    Kuvassa lepovaiheen jälkeen käsittelyä varten esille otettu massa. Valkosuklaamassa onnistui, kuten myös suklaamassat tummasta sekä maitosuklaasta, mutta Elastisuus puuttui. Eniten elastisuuden puutetta oli tummasuklaa versiossa. Muuten massat aivan loistava ja maku huikean hyvä. Niinpä, ennenkuin löytyy elastisuuden lisäämiskonsti ilman lisättyjä muita ainesosia, kokeilin half&half -menetelmää eli massaan puolet elastisempaa ainetta: ensin sokerimassaa:

    Ja voilá sekoittamisen jälkeen ruusunteko onnistui mielestäni paljon kivemmin, tosin massa on elastisessa mielessä paljon parempaa, mutta terälehdet ei pysy kuosissaan:

    Muutaman kerran kun olisi tällä puolet ja puolet massalla tehnyt, niin olisi tullut yhtä nätikkäitä kuin aiemmista ruusuista. Yleensä muutaman ruusunteon vaatii ennenkuin kädet ja silmä tottuu uuteen massaan. Mutta ihan näin pikaseltaan kokeiltuna varsin kiva. Elastisuutta tuli, mutta haittapuolena on maun muuntuminen vahvasti sokerimassan suuntaan. Toistin saman marsipaanilla ja maun osalta tapahtui sama, loistava suklaanmaku peittyi suurelta osin marsipaaninmaun alle. Elastisuutta tuli, mitä toki tässä hainkin, mutta norsunluumainen lopputulos himmeni hieman ja maku kärsi 80%ttisen tappion sokerimassan ja marsipaanin peitotessa suklaamassan maun. Elastisuus pitää siis hakea muulla keinoin. Tosin jäin pohtimaan MMF:n eli vaahtismassan half&half kokeilua ja sen varmaan vielä teen, mutta uskoisin siinäkin MMF:n peittoavan alleen yhtä tavalla karhunosan suklaamassan täydellisestä makuelämyksestä ylimaistuvalla tomusokerillaan. Eli testaaminen jatkuu. Sentäs kuitenkin sain massan joka suklaaladulla pienin muunnoksin onnistumaan, joten saavutus sinänsä ja siitä olen tyytyväinen. Nyt on sitten panostettava miettimään mitä elastisuuden osalta muuta voi tehdä reseptille. Vaalean siirapin pienoista kokoonkeittämistä pohdin elastisuusongelmaan sekä sen osittaista tai kokonaista korvaamista panimosokerilla/glukoosilla. Valkosuklaamassan vaarat vaanivat pienten jalkojen töpsötyksissä lautasen luo ja suuhun kahmivissa vikkelissä käsissä. Massa sellaisenaan on ihan liian hyvää! T. ML


  8. Fahrenheit -> Celsius

    joulukuu 11, 2011 by Meillä Leivotaan

    Fahrenheit        Celsius

    32 F                    0 C
    50 F                  10 C
    100 F
                   37 C
    122 F
                   50 C
    212 F
                  100 C
    250 F
                 120 C
    275 F
                 135 C
    300 F
                 150 C
    325 F
                 160 C
    350 F
                 175 C
    375 F
                 190 C
    400 F
                 200 C
    425 F
                 220 C
    450 F
                 230 C
    475 F
                 250 C
    500 F
                 260 C
    525 F
                 275 C
    550 F
                 290 C
    575 F
                 300 C

    Lähteet: http://muunnin.com/lampotila/


  9. USA mitat Finland mitoiksi

    joulukuu 11, 2011 by Meillä Leivotaan

    1 ounce (oz) = 28,5g
    1 pound (lb) = 16 ounces = 453,6 g
    1 pint = 5,68 dl
    1 cup = 2,37 dl
    3/4 cup = 1,75 dl  1 3/4 dl
    2/3 cup
    = 1,5 dl  1 1/2 dl
    1/2 cup
    = 1,25 dl  1 1/4 dl
    1/3 cup
    = 0,7 dl  -3/4 dl
    1/4 cup
    = 0,6 dl  +1/2 dl

    desit grammamääriksi: Tästä
    grammat ja kilot unsseiksi: Tästä
    Lähteet: http://www.leivonta.fi/mitat-ja-mittamuunnokset sekä http://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/07/ruoanlaiton-mittamuunnokset/


  10. Marsipaanista hahmoharjoituksia osa I

    joulukuu 11, 2011 by Meillä Leivotaan

    1323600881_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

    (Kuvat päivittämättä) Parsinneulan kärjellä ja sormilla muotoille muotoiltu kasvoharjoitelma. Elintarvikevärimaalaukset veteen liotetulla tomuvärillä, edelleen parsinneulalla maalattu. Ihka ensimmäinen ihmishahmoyritys. Tämä neulatekniikka ideana on aivan huikean taitavalta Neiti Näpertäjältä. Arvelen että on ihan hänen oma keksintönsä (korjaa jos olen väärässä). Arvostan hänen marsipaanihahmojaan enemmän kuin paljon paljon kunnioittamani naivistisen sokerimassataiteilija Masie Parrish’ in töitä. Syystä että Näpertäjä pyrkii enemmän haastavampaan naturalistisuuteen jotka ovat potenssiin niin vaikeita kuin normaalit lapsenomaisen lutuiset sokerimassahahmot. Marsinpaanin haastavuus tulee sen työstämistuloksen uskomattoman vaikeasta taipumuksesta levitä joka ikiseen mahdolliseen suuntaan pienimmästäkin muotoiluyrityksestä. Vaatii rautaisia lehmänhermoja saada siitä aikaiseksi edes jonkinlaiset kasvot. Kasvojen korkeus on 25mm eli 2,5cm.

    1323600797_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

    Jokainen ripsi erikseen maalattu edelleen sillä parsinneulalla. Itse pää on käsin muotoiltu ton väärinpäin käännetyn Iiittalan kynttilänjalan päällä. Ilman mitään tukikeppejä hahmon sisällä. Haastavuutta lisäsi se, että marsipaanihahmon tekoon jouduin kotileivontakaapin teknisistä syistä käyttämään hyvin pitkälle mantelimassaa. (Jos sitä puristaa ihan vaan sen avaamattoman pakkauksen läpi, huomaa kuin lötköä tavaraa se on.) Kasvojen rakeisuus taas johtuu ihan siitä mantelimassalisäyksestä sen rakenne ei niin sileää kuin marsipaanin. Mutta jälleen kerran aivan huikean kivaa tekemistä. T. ML