RSS Feed

syyskuu, 2014

  1. Siirappipohdintoja

    syyskuu 30, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-46

    Piti ihan omat sokerisiirappikokeilut kaivaa esiin ja pohdiskella aiempia aikaansaannoksia kilpailutyön suhteen. Kivaa. Blogin päivitykset ovat nyt olleet aika vähissä, sillä tehtävää on ollut jos jonkinmoista. Tämä on sitten jo viikko viisi. Meininki on sama yhä, pari leipätaikinaa ja niiden palottelut, muotoilut ja kohottamiset teen aamulla ja lopun ajan tartalettipohjien parissa. Kotona sitten yritän tavalla jos toisellakin edistää kilpailutyön etenemistä. Kotitöitäkin on kyllä riittämiin, hih. Puuhaa siis pisaa enemmän kuin tarpeeksi. Oikeastaan enää on ehtinyt pohdiskella vain oleellisimmat asiat, käytännönjutut, aiemmin ehti pohtia isompiakin kokonaisuuksia, omia opiskelutuntojaan ja onnellisuustekijöitä. Tänään taisin muuten tehdä ennätyksen. Päälle kolme sataa tartalettipohjaa. Aina vaan sujuu sutjakammin. Viikoilla 43 ja 44 olisi sitten näytöt. Ja tutkintopaperi toivon mukaan sitten lakkarissa.


  2. Torttukartonkia

    syyskuu 24, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-45

    Se on sitten torttukartongit ostettu. Oikeankokoisia 60*60 tai 50*50 ei löytynyt. Täytyy taiteilla kakkupohjat neljästä eri osasta mikä ei ole kovin hyvä ratkaisu. Englannissa olisi oikeankokoisia isoja, mutta tilanne on se että sieltä postin, juu-u lentopostin, tännetulo kestää pahimmilaan yli 4 viikkoa. Ja se on liian kauan se. Ovat vahvaa kartonkia eli pahvia, mutta ne on päällystetty kosteutta ja rasvaa kestävällä materiaalilla. Konepahvia olisi oikeankokoista, mutta se ei laatuna ole sitä mitä tässä etsitään. Ehkä on paras koota koko juttu pikkupohjille ja hommata iso pohja jälkijunassa. Ainakin päästävä alkuun tämän homman kanssa. TOPaikassa harjoittelin taas leipien leivontaa pari tuntia aamusta. Loput tartalettipohjien tekoa. Kivastihhan nuo jo sujuu 🙂 En tiedä miksi pinnojen ja metallisten pöytätasojen ja koneiden hurina tuntuu kaikki niin kotoisalta. Monelle ne ei varmaan sitä olisi kyllä. Mutta minä viihdyn. Enkä oikein tiedä edes miksi. On vaan niin onnellinen olo siellä kaiken keskellä. Leivän ja leivonnaisten tuoksussa. Pääsin jopa itse ohjaamaan tänään harjoittelijaa, joka tuli vasikään leipomoon kiireavuksi. Päivät kuluu niin sukkelaan. 3,5 viikkoa tänään purkissa harjoittelua.


  3. Ympäri ja uusiksi

    syyskuu 23, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-44

    Ja komento takaisin. Tänäaamuna leivoin sittenkin leipää pari tuntia aamusta. Näemmä asiat muuttuu mennen tullen 😉 Pois lähtiessä tieto ei olekaan sama enää kun palajaa takaisin aamuyöstä, hih. No ei sen väliä. Hieno päivä oli tänäänkin ja leipäprojekti näyttää nyt kumminkin jatkuvan. Yksi uusi kasvo lisää ja muutama opittu uusi asia taasen lakkarissa. Ja mitäkähän teen sitten illat kun tulen kotiin….niin, leivon. Juu-u. Paistelen kakkupohjia marraskuun kakkukilpailuun, joka on Birminghamissa tänä vuonna. Paistelen ja pohdin ja suunnittelen millainen siitä mahtaisi tulla. Tarkoitus on tehdä veistoskakku eli class J, Sculpted Novelty Cake. En ole koskaan ollut edes katsomassa kakkukilpailua, mutta tämä viime kesä muutti monta asiaa. Kävin Englannissa nimittäin kaksi kakkukurssia, toinen suklaamassahahmojen tekoon liittyvä ja toinen Royal Icing kakunkoristelutekniikan perustaitoihin keskittyvä. Suklaamassahahmokurssia opettanut Alice oli voittanut kyseisen sarjan viimevuonna. Hänen ja mieheni kannustuksesta (vaatimuksesta) ajattelin uskaltautua kokeilemaan. Mitään hävittäväähän siinä ei ole. Yksi kokemus lisää. Vaikka kakku rikkoontuisi matkalla, niin melkoinen kokemus siitä silti tulee, kyseessä kuitenkin englannin suurin kakkukilpailu: Cake International 2014. Will keep me busy. Sen edistymisestä ei valitettavasti voi postailla blogiin eikä muuallekaan internettiin. Kuvat julkaistaan valmiista työstä vasta tuomareiden arvostelun jälkeen. Muutoin koko työ on diskattu. Suurin yllätysmomentti tässä on toki lentomatka ja molemmissa päissä erinäiset matkat edestakaisin autolla sekä kakun kantaminen kilpailualueelle omalle paikalleen. Sen jälkeen homma onkin silkkaa hupia.

    Leipää siis leivottiin tänäänkin ja opin taas uutta laitteista, sillä taikinakoneet ovat viimeaikoina temppuilleet melkoisesti. Niitä korjailtiin ja kohotuskaapin käynnistämistäkin kokeiltiin kerran aamuyöstä. Tartaleteissakin tein pari korjattavissa olevaa ”ei näin” -virhettä. Niinhän se on: ympäri ja uusiksi. Muokkasin jälleen C-tyyliä parempaan suuntaan, keksin keinon repeämien vähentämiseen. Koko ajan oppii uutta vaikka hommat on samat päivittäin. Virheistä saa oppiman jälkeen kelvollisia tiemukuloita opintielle.


  4. Näyttöpäivä ja leipomokiireitä

    syyskuu 22, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-42

    Neljäs viikko pyörähti käyntiin. Näyttää sille että tämä oli viimeinen päivä seuraavaan kolmeen viikkoon leipäpuolella. Leipomon kiireet ovat alkaneet ja tartalettien teossa tarvitaan minut kokoaikaisesti. Tänään testattiin siis näyttöä varten kaksi ensimmäistä leipätaikinaa. Toisesta tulee viisi leipää toisesta leipätaikinasta neljä erilaista leipää. Ne on hallittava näytössä, samoin tartaletit. Näyttöpäivänä toimitaan kuten muinakin työpäivinä. Samat touhut, mutta valvovan opettajan silmän alla. Näyttö kestää kaksi viikkoa. Huhhuh. Siihen on nyt aikaa tasan neljä viikkoa eli kuukausi. Sharply. Ihan tasan neljä viikkoa.


  5. Virhemarginaaleja ja muutoksia

    syyskuu 19, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-41

    Kolmas harjoitteluviikko laarissaan. Tänään olin leipomassa leipää aamupäivän, määrät olivat sen verran isoja, että aikaa kahden ensimmäisen taikinasatsin tekoon ja työstöön muotoonsa meni 2,5h koko työpäivästä. Kolmisen tuntia ehdin keskittyä tartaletteihin ja C-tyyliin. Siinä ilmeni sellaisia ongelmia mitä M-tyylissä ei ollut. Niiden ongelmien korjailuun meni sen verran aikaa etä kvartettovauhtiin ei kyllä päässyt. M-tyyli oli hitaampi, mutta tällaisia ongelmia siinä ei esiintynyt lainkaan. Ongelmat johtuivat tekotavasta, joka on nopeampi muttei niin timmi. Saatoin tehdä puolessa tunnissa sen määrän mitä aiemmin tunnissa. Se on toki edistystä, mutta haittapuolena on se, että osa reunoista ei korjailusta huolimatta pysy. Ihmettelinkin eilen kun kaverini sanoi, että pohja ei ole ongelma tai sen timmeys, vaan reunat, sillä M-tyylissä vastaavia reunaongelmia tai repeämiä ei ilmennyt lainkaan. Päädyin sitten muuttamaan systeemiä niin, että virhemarginaali paistossa vähenisi huomattavasti, joten C-tyyliäkin piti muuttaa. Hieman pidemmälle kaavalle. Tästä on hyvä jatkaa kehittelyä edelleen. Vauhtia lisää, kun tekniikka menee varmemmin ja varmemmin takaraivoon ja hieman tekniikan viilausta niin että virhemarginaali olisi täysin selätettävissä.  Ensi viikon alussa testataan leipätaikinalla osaanko sen jo täysin näyttöä varten. Teen koko erän itse. Alusta loppuun. Tänään sujui kyllä. Jopa suurin osa leipäpalojen punnaamisesta meni kerrallaan kohdilleen niin, että vaa’alle nousi 360g pala kertaheitolla samoin muut palakoot. Vähitellen alkaa olla sisäistänyt mille minkäkinkokoinen grammamäärä taikinaa näyttää köntsänä. Nyt on hyvä levätä viikonloppu. Kilpailutyötäkin pitäisi jo kiireenvilkkaa aloitella. Olen ilmoittautunut kansainväliseen kakkukilpailuun tälle talvelle ja se onkin sen verran monituntinen juttu, että saisi pikaseen jo aloitella. Tuntimäärät ovat hulppeita mitä ko. kakkuun menee. Kilpailutyöhön tarvittava aika täytyy jakaa pitemmälle ajalle, jotta kaiken ehtisi tehdä ennen lentoa.


  6. Kuvioleipiä ja leipäkuvioita

    syyskuu 18, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-56

    Tänään sain tehdä koko päivän leipää. Oli kiirepäivä ja se kyllä tuntuu lihaksissa. Kohina käy. Kuudes päivä kolmen viikon harjoittelussa, että tein puhtaasti vain leipiä. yli 350 kiloa jauhoja kannettu ja ne samat määrät taikinoissa käsitelty moneen kertaan. Virheitäkään ei tänään tullöut tehtyä. Suippojen patonkien asettelukin sujui sutjakkaasti eikä jäykähkö kohotusliina enää temppuillut. Ei tarvinnut kertaakaan ottaa kohotuslinnan laskostuksia uusiksi. Huomenna olisi tartalettipäivä. Niitä tarvitaan viikonloppua varten paljon. Maanantaille asti pitäisi saada erät riittämään. Tulee eilinen kvartettovauhti C-tyylillä kyllä nyt tarpeeseen!

    Leipien, taikinoiden ja juurien kuvioita en lakkaa ihmettelemästä. Niissä on jotain samaa kuin luonnossa, kivien sammalissa, männyn kuoressa, kivilajien halkileikkauksissa. Jotain elollisen aitoa, tyypillistä ja alkuperäistä. Lisäksi leipiin viillellään veitsellä omat tyypilliset kuviot, sen lisäksi että leivissä on omat kuplansa, huokosensa, rakenteensa ja tyypillinen paistopintansa. Yhä täytyy sanoa, että värejä silti kaipaan. Ihmisyyden ihonvärin eri sävyjä löytyy kyllä lukematon kirjo. Mutta ne muut värit. Räikeät ja ilahduttavat. On se enemmän mun juttuni tuo kondispuoli. Leivän leivonta on leppeämpi juttu. Paljon enemmän korjattavissa olevia virheitä. Leipätaikina antaa paljon anteeksi. Asiat ovat myös vähemmän monimutkikkaita ja muistettavia. Fyysistä työtä toki on paljon enemmän. Huomenna onkin jo kolme viikkoa harjoittelusta täynnä. Viikon viimeinen päivä.


  7. Kvartettovauhtia C -tyyliin

    syyskuu 17, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-52

    Tänään olikin moninkertainen tartalettien tarve. Niinpä sain kaverin siihen tekemään piiraspohjia kanssani. Ensimmäinen oppimäärä on M-tyyli, jolla olen tehnyt tähän asti. Priimaa. Sitten on eri versio tartaleteista, jonka kaverini mukaan nimesin tänään C-tyyliksi. Ihan eri käsien asento ja kaksi erilaista toimintoa miten käsillä konentetaan piiraspohjaa. Kolme kertaa noperampi kuin M-tyyli. Kaksi toisistaan ihan eri tapaa tehdä sama tuote. Oli hauskaa. Minä taas sain opettaa kaverilleni veitsenkäytön nopeutta, sillä hän oli tehnyt ihan eri tyyliin reunojen poiston eikä suinkaan veitsellä. Tehtiin siis sekatyyli. M-tyylistä lainattiin veitsenkäyttö ja C-tyylistä piiraan konettaminen käsin. Lopputulos nelinkertainen vauhti. Jopas alkaakin sujua. Oliskosse sitten kvartettovauhti 😉 Eilinen päivitys jäi väliin, sillä mieheni tekee nyt extrapitkää päivää ja kone lähti hänen mukaansa. Kännykällä päivitysten teko tähän pohjaan ei onnistu. Leipää tein aamulla kahden ison taikinan verran, josta molemmista 4-6 eri leipälajia. Samoin pestiin leipomon lattiat ihan ekanan aamutuimaan. Aamut alkaa olla selkeästi pimeämpiä kuin aiemmin. Tällä viikolla huomannut. Pilkkopimeää kun 4.30 herää. Huomenna mennään sitten taas C-tyylillä, leipäaamun jälkeen. Kiva nähdä mimmonen ennätys huomenna tulee.


  8. Tuplavauhti

    syyskuu 15, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-38
    Kolmas viikko TOP paikassa on käynnistynyt. Tänään leipäpuolella oli tuuraaja. Mielenkiintoista huomata kuin eri tavalla ja lomittain ja yhtäaikaa samat taikinat voi tehdä, kun eri henkilö kyseessä. Piti itsekkin ihan terästäytyä, että pysyy skarppina, kun totuttu kaava ei toistunutkaan. Sain tänään ekan kerran ottaa isolla metallisella leipälapiolla kolme isoa limppua kerralla arinauunista. Enpä ole aiemmin moista kokeillut. Lopuksi uuni harjattiin jauhoista tyhjäksi, imuroitiin uuni-imurilla ja lopuksi uuniluukut suljettiin. Pääsin myös ekan kerran näkemään miten paloittelukoneella viipaloidaan puolikas limppu. Ne samat, jotka otin uunista. Vähän lisää vaiheita oppimäärään 😉 Tartalettien kanssa tein tänään ennätyksen. Yleensä 4h ehdin tehdä 100 tartalettia, nyt sain tehtyä 216!! Vitsit olen ylpeä itsestäni. Olen saanut vihdoinkin tuplattua vauhdin viiden kokonaisen päivän harjoittelun jälkeen. Tämä päivä oli kuudes. Eka viikolla tein tartaletteja yhtenä ainoana päivänä. Muut päivät tein leipää. Kaikkiaan leipäpäiviä on ollut ekalla viikolla neljä, tokalla yksi kokonainen. Muina päivinä olen leiponut tunnin pari aamuisin leipää ja neljä tuntia tartaletteja. Hieno päivä ja uusia juttuja! Tyytyväinen.


  9. Opettajille omena

    syyskuu 14, 2014 by Meillä Leivotaan

     

    kuva-37

    Opettajille oli aikoinaan tapana 1800-luvulla viedä kouluun omena. Tapa juurtui Yhdysvaltoihin, Tanskaan ja Ruotsiin. Näin tietää kertoa Kirjastot.fi -sivusto kysyjälleen. Miksi? Tapa johtui alunperin opettajan niukasta elannosta, vaikka sarjakuvissa sitä on lähinnä käytetty oppilaan mielistelyn yrityksenä opettajaansa kohtaan, etenkin jos läksyt ovat jääneet heikolle lukemiselle. Itse ajattelen, että jokaisella tulee elämässä aika, kun huomaa monen asian juontuvan taaksepäin ihmisiin, joilta on oppinut asioita matkan varrella. Niille haluaisi ihan konkreettisesti ojentaa sen parhaimman ja punaposkisimman omenan, vilpittömäksi kiitokseksi, ei missään tapauksessa mielistelläkseen. Vanhemmilleni ja äitini siskolle ojentaisin heti. Kaikki muovailut ja piirtämiset ja maalaamiset ja leipomiset, ne kaikki kannustamiset ja tilan luomiset, tarvikkeet ja antamanne aika. Ne kaikki ovat tehneet minusta sen mikä olen. Muovanneet minua ja sitä mitä osaan ja missä olen hyvä. He ovat inspiroineet silloinkin kun itse ajatellut ettei asioista mitään tule. Kiitos teille.

    On myös monia opettajia ja sukulaisia, jotka ovat suuresti inspiroineet matkalla tai opettaneet jonkin tärkeän asian, jolla on ollut ratkaiseva merkitys oman elämän suunnassa ja niissä asioissa, joissa elämässään on onnistunut. Löytänyt sen oman unelman. Kasvanut siinä vahvaksi. Haluan muistaa isovanhempiani, tuplaserkkujani ja heidän äitiään, Helsingin serkkua ja kummitätiäni, opettajista eriyisesti kaikkia kuvaamataidon opettajiani sekä lukion äidinkielen opettajaa, olitte ja olette yhä suuria inspiraation ja kannustuksen lähteitä, sananne, tekonne ja se mitä olette elää yhä minussa. Kannustaa eteenpäin tällä omalla matkalla.

    Kun ihminen lähenee neljää kymppiä olo on aika seesteinen jo. Ei ehkä ole enää sillä tavalla pari-kolmikymppisen vahvoja ja särmäisiä mielipiteitä. Jotkin mielipiteet on toki se ihmisen oman elämän hiljainen ja luja selkäranka, joista särmää toki vieläkin löytyy, jos selkärankaa ruvetaan taivuttelemaan tai painamaan alas. Ihmisellä toki on oma värinsä, mikä näkyy omassa liekissä. Mutta tässä iässä jotenkin koen, että ymmärrys oman elämän historiasta ja siitä mitä olen ja mitä haluan olla, missä olen hyvä ja miksi ihmeessä tänne maailmaan olen syntynyt, se kaikki alkaa vähitellen olla kaikkine sävyineen ja vahvuuksineen sylissä. Vuosien työn palkka. Ymmärrys niistä vuosista ja miten kiitollinen niistä voi olla monelle ihmiselle. Ei ole tarvetta enää olla kovaääninen tai ilmaista itseään koko ajan vahvoilla mielipiteillä, ihan se oma läsnäolo ja uskallus olla minä, riittää. Ei mun tarvi olla mitään muuta. Riitän siellä missä on minun kokoinen tarve.

    Elämä on matka. Matka, josta onnellisimmat voivat olla kiitollisia. Kolhut ja kovat kokemukset matkalla ovat tehneet ihmisestä pohtivan, ei katkeraa. Ennemminkin syventäneet kuin särkeneet elämänmakua. Antaneet perspektiiviä, että en sitä minäkään aina ole täydellinen. Antaneet syytä olla armollinen sekä itselle kuin muille. Hyvääkin tarkoittaen voi mokata ja nousta siitäkin jälleen.

    Elämässä on ollut monia ihmisiä, jotka ovat inpiroivuudellaan ja pelkällä läsnäolemisellaan opettaneet minut elämään tätä elämää, unelmoimaan ja tekemään töitä lujasti sen unelman eteen. Teille haluan sanoa, että teidän perintönne ja antamanne inspiraatio elää ja tuottaa satoa yhä.  Olen kiitollinen, että sain elämässäni elää ja kohdata juuri teidät, juuri sellaisina mitä olitte ja olette. Sain siltä paljon. Olette antaneet elämään hyvät eväät ja inspiraatiota iloon asti. Kiitos. Arvostan teitä.

    Haluan myös tässä hetkessä kiittää ystäviä, siskoja ja veljiä tässä Elämässä ja kanssakulkijoita niin suuren kuin pienen taipaleen verran, joiden kanssa taitettu lyhyempiä tai pidenpiäkin matkoja. Niin monta huikeaa inspiroivaa ihmistä, tukijaa, kannustajaa, ylös nostajaa, ahtaissa hetkissä ajatuksin minua kantaneita rohkaisijoita. Myös tässä elämän hetkessä heitä on niin monia huikeita inspiroivia ihmisiä, jotka kulkee mukana arjessa ja juhlassa, jokaisessa hetkessä. Ystävät, koulukaverit, edellinen ja nykyinen työssäoppimispaikan henkilökunta ja esimiehet, kouluni opettaja Markku, ystävät harrastuspiireissä ja rinnalla kulkevat sydänystävät ja sukulaiset, joihin yhteys ei sammu vaikka välillä olisi pitkäkin aika väliä. Te yhä puhallatte siihen mitä historiani on minussa rakentanut, te kannustatte tässä hetkessä eteenpäin, saavuttamaan päämäärän. Kiitos että olette juuri sitä mitä olette. Se on suurempi arvossa kuin saatatte arvatakaan. Elämälle kiitos teistä.

    Välillä on hyvä hetkeksi pysähtyä. Miettiä mikä on juuri tänään hyvin. Olla kiitollinen sille historialle mitä on elänyt ja mitä se on ollut. Olla kiitollinen Elämälle. Juuri eilen mietin, että tänään vain olen ja katselen. En puske enkä tee mitään. Edes blogia. Olen vain. Hiljaa. Ja nautin. Kuuntelen. Katselen. Ihmettelen. Kuin huikeaa on olla juuri tässä. Tajusin että minä pidän syksystä. Pidän talvesta. Pidän keväästä. Pidän kesästä. Ja se on se mitä minä olen. Pidän juuri siitä mitä juuri sillä hetkellä on. Ja siinä on minun onneni. Olla onnellinen siitä missä juuri nyt elän ja mitä juuri nyt teen ja ihmiset joita minulla juuri nyt on tai joita juuri nyt kaipaan. Olen kiitollinen. Onnellinen. Odotettu, kaivattu ja kutsuttu, sellaisena kuin olen. Eikä tarvi muuta. Riitän. Niinkuin hekin ovat riittäneet, jotka ovat elämälleni kultaakin kalliimmat.

    Voikohan sitä ihminen edes tajuta kuin onnellinen sitä on ollessaan onnellinen.
    Siinä on hyvä levätä ja kerätä voimia tämä viikonloppu.
    Täältä tullaan maanantai <3

    ”The only time you should ever look back is to see how far you’ve come.” Daystar
    Taakseen kannattaa katsoa vain, jos haluaa nähdä kuinka pitkälle on päässyt.


  10. Punttisalilla

    syyskuu 12, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-51

    Toinen harjoitteluviikko purkitettu. Tänään leivoimme koko päivän leipää, oli normaalia isommat määrät, joten leipäpuolella tarvittiin koko työajan verran. On kuin kävisi nostamassa rautaa kuusi tuntia putkeen kuin punttisalilla. Leipätaikinoiden välillä on viitisen minuuttia juomapaussia. Vettä taisi tänään kulua lähemmäs kolme litraa. Hiki virtaa sillä valmis taikina on oltava punnittu ja paloiteltu, muotoiltu ja viety kohotushuoneeseen max tunnin kuluessa. Muutoin taikina lämpenee ja kohoaa liikaa. Näissä taikinoissa kun on hiivaa. Ja liian lämmin taikina on hankala käsitellä, valuu ja tarttuu. Pari kolme vuotta leipiä tehnyt hallitsee homman puolessa tunnissa. Minulla siihen menee juurikin se tunti. En ole ihan vielä niin nopea, sillä käsittelyissä rutiinit syntyy hitaasti ja ajan kanssa, ennenkuin menee selkäytimeen asti. Tekniikka pitää harjoitella ensin. Toistoja pitää olla paljon. Kyllä täytyy sanoa, että lihasten kanssa saa pinnistellä äärimmilleen, mutta silloihan ne eniten kasvaa. Viikon viimeisenä päivänä sen kyllä tuntee, että lihaksia on tullut käytettyä koko viikon. Tietää tehneensä! Ihana viikonloppu. Lihaksille lepoa. Sitten jaksaa taas hymyssä suin ensi viikon aloitella. Tälle päivälle sain positiivista palautetta leipomon omistajalta. Niin arvostavia sanoja en liene koskaan kuullut. Tippuisi penkiltä, jos olisi istunut. hih. Huikeaa 🙂 Taisin myös työntää kohotuskaappiin elämäni raskaimman taikinan. Painoa päälle 100kg. Toki siinä on pinnan rautapaino sitten vielä lisäksi! Leipäleipurin arki on jauhoista punttisalia, erinomaista hyötyliikuntaa.