RSS Feed

lokakuu, 2014

  1. Paluu alkupisteeseen

    lokakuu 12, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-55

    Upea vaikkakin rankka viikko takana. Hyvin selvittiin vaikka työmäärät leipäpuolella oli tällä viikolla varsin hulppeat johtuen Stockmannin hulluista päivistä. Paljon on tapahtunut tähän väliin. Mieheni työkuviot kokivat radikaalin muutoksen tällä viikolla ja siitä johtuen jouduin luopumaan omasta työtarjouksestani. Ensimmäinen päivä asian kanssa suretti ja harmitti melkoisesti. Mutta jo toka päivänä alkoi löytää aiheesta hyvinkin valoisia puolia. Saan nyt kuitenkin leipuri-kondiittori -paperit ulos koulusta. Ja pääse osallistumaan kakkukilpailuun Englannissa. Sitten voi alkaa kehitellä kaikkea omaa pientä kivaa, josta ehkä ajan kanssa kehittyy jotain isompaakin. Ei siis lopulta kovinkaan ikävä juttu, vaikka ensin tuntuikin aika kurjalle. Valmistuminen mahdollistaa asioiden tekemisen leipomuspuolella ainakin hitusen professionaalisemmin. Suomessa pätevyys alalle on varsin tärkeä seikka. Ilman sitä asiat jäävät helposti harrastelijatasolle, jos koulutus jää puuttumaan. Nyt on pohjaa enenmmän. Se on tavallaan paluu alkupisteeseen, mutta kuitenkin aloittamaan siitä alkupisteestä paljon paremmin eväin kuin aiemmin. Ja se on aika tärkeä seikka se.

    Harjoittelua on nyt takana 6 viikkoa. Enää kolme jäljellä. Tämän kuun viimeisenä päivänä työharjoittelu ja näytöt päättyvät. Viimeiset kaksi viikkoa on näyttöä. On kiitollinen mieli ja tuntui että työharjoittelupaikan valintakin osui nappiin. On olo että englannilla pärjäis nyt missä vaan. On pärjännyt työkielenä tämän jakson ja rohkaistunut siitä. Englannin osaaminen puhuttuna kielenä on aiemminkin ollut kohtuu vahva, mutta sellainen varmuus itsessä, että tää sujuu kuin vettä vaan, on puuttunut. Kun ei ole ollut kokemusta arjessa pitkään aikaan siitä että sillä pitäis työpäivän verran pärjätä ilman mahdollisuutta puhua suomeksi asioita. Nyt sellainenkin kokemus on. Eikä kuulosta enää läheskään niin tikkutakkuenglannilta kuin aloittaessa. Varmaan ihan turhaan jotenkin kainostellut sitä oikein ääntämistä. Helpompi ollut rohauttaa silleen suomiaksentilla. Nyt lentää huumorikin enkuksi varsin sujuvasti. Ja vahingossa tulee suomenkielisillekin puhuttua englantia, kun aivot on siitä moodissa koko päivän. Ajatuksetkin menee enkuksi päässä koko ajan. Suomen tuottamista pitää vähän pohtia. Lapsillekin välillä vastannut enkuksi ;)

    Leivän leipominen on ollut fyysisesti rankka työ, muttei liian rankka. Siitäkin olen tyytyväinen. Tunteesta että pärjää ja pystyy ja kykenee. Sekään ei ole mikään itsestään selvyys. Samoin on ollut itsetuntoa ilahduttavaa ja kohentavaa nähdä positiivisen palautteen jatkuva määrä, ja etenkin se että edelleen olis toivottu ja kelpaava työmarkkinoilla, vaikka ikää on kohta 40 mittarissa. Ei yhtään parikymppisistä jää vauhdissa tai työmäärässä jälkeen. On myös ollut jännä huomata miten asiat rakentuvat käytännön käsityöläisenä sille pohjalle minkä aimemmin olin sen  12kk toisessa työssäoppimispaikassa. Aika äkkiä löytyy ratkaisut moneen juttuun, järjestelmällisyys ja nopeuden sujuvuus siihen mitä tekee, vaikka se olisikin eriä mitä koskaan aiemmin. Varmuus ja osaaminen siihen tekemiseen. Luottamus itseen ja osaamiseen. Olen kiitollinen että se on jotenkin sulautunut nyt osaksi omaa selkärankaa. Varsin nopeasti saa ajatuksesta ja tekniikasta kiinni tekemisessä ja löytää sen oman sujuvan rytmin.

    Kaikkinensa tämä jakso on ollut elämässä palkitsevaa aikaa. Tällä leipomisen ikuisella innolla ja pienoisesta pettymyksestä toipuneena on varsin mielenkiintoista nähdä mitä uusia kuvioita valmistumisen jälkeen alkaa kehittyä ja aueta. Tanssi, laulu ja leipominen kaikkine väreineen ovat jotenkin ihanalla tavalla aina osa elämää. Ne on ne mistä löytyy se sama virta. Pulppuava, kevyt, iloinen ja niin täynnä raikasta vettä että aika katoaa jonnekin ja on vaan se liike, värit,muodot, tuoksut, lämmin taikina, flow ja hyvä mieli.


  2. 20 vuotta

    lokakuu 4, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-48

    Viisiviikkoa työssäoppimista takana. Tänään on 20v kihlapäivä rakkaan mieheni kanssa. Onnellinen ja hunajainen olo. Arki on arkea ja useinkaan ei ole sellaisia kohtia arjessa, että kovin voisi juhlistaa merkkipäiviä niinkuin ehkä parhaimmillaan toivoisi. Kuten vaikka ravintolassa käynnillä, syömällä vähän paremmin kuin mitä tavallisesti söisi. Toisinaan taas sellaiseen tarjoutuu yllättävän kivoja tilanteita. Sain kuluneella viikolla jo toisen työtarjouksen ja sitä käytiin juhlistamassa Helsingissä. Kaksi lapsista oli kavereillaan eikä missään tapauksessa halunnut mukaan, pienin piirteli ravintolan lastentehtäväpaperia sillä aikaa kun juteltiin kahden. Elämä yllättää. Jokin aika sitten en olisi uskonut että vain yhden lapsen edustuksella päästäisiin kaupungille. Tuntui melkein lomalle, hih. Ensi viikko on kovin kiireinen. Menen aamu neljään töihin. Se tietää heräämistä 1,5h sitä aiemmin. Herätysaika on siis 2.30. Tarkoittaa sitä, että on mentävä jo ilta kuudelta unille. Käytännössä se taas ei ole mahdollista, sillä lasten iltapala on vasta klo 19 ja siitä alkaa iltatoimet. Totuus lienee siis ennemminkin ilta kahdeksan unille, kuin kuusi. Ensi viikon jälkeen aamut palaavat taas klo6 aamuiksi. Onneksi. Pidemmän päälle yöt olis vähän rankemman puoleisia, vaikka siihenkin kyllä tottuisi ajan kanssa. Ensi viikko on töissä sesonkia ja siksi aiemmat herätykset, että ehtii enemmän. Nyt viikonlopulla leivon jälleen kilpailukakkua eteenpäin, ja koitan siinä sivussa vähän levätäkkin ensi viikkoa varten. Huomasin, että harjoitusviikkoja onkin yhdeksän näyttöjen tähden sovittuna, eikä kahdeksan kuten aiemmin. Kaksi viimeistä viikkoa on näyttöjä ja sitten valmistuu, juuri ennen 40v synttäriä. Kaikin puolin tyytyväinen olo, perheestä, elämästä ja tulevasta työstä. Paremmin ei varmaan voisi leivät olla uunissa kuin mitä nyt on.


  3. Aloitustöitä

    lokakuu 2, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-49

    Niissevaan on juoksevia ja pakollisia asioita hoitaessa mennyt asiat niin, että kakkupohjat ja tarviikkeet on valmiina, mutta muuten ei ole edennyt. Eilinen meni ihan pöllämystyneessä tilassa kun sain toisen työtarjouksen. Aikaa päätökseen oli ”huomiseen”, illalla ennen nukkumaan menoja rustailin vastauksen kohdilleen, luetutin miehelläni ja lähetin. ShiuHHH. Sinne män. Kyse on reseptiikan kehittelystä. Mielellään kiitos. Projektiluontoisena semmoisen voi kyllä ottaa haasteekseen jahka opinnot on ensin pulkassa ja kilpailu kelkatettu loppuun. Niin siis vihreän valon näyttämisen jälkeen on luvassa aloitustöitä kilpailutyön suhteen. Nyt on pakko saada aloitettua, tälläkin aikataululla menee jo tiukoille. Elämässä on yllättäen niin paljon muutakin, että viivästymiä ja lykkääntymiä tulee vähän turhankin helposti. Mutta nyt. Ei kun menoksi :)