RSS Feed

‘Blogilinjaukset’ Category

  1. Blogin puuttuvat kuvapäivitykset

    marraskuu 16, 2014 by Meillä Leivotaan

    DSCF3551

    Ennenkuin pääsee hihat kunnolla heilumaan sokeritaiteilun ja blogin merkeissä, lähden edistämään blogin vuodatuksen aikaisia artikkeleita, joista kuvapalvelimen rikkoontumisen vuoksi yhä puuttuu iso osa vaihekuvista. Osan ehdin kesällä palautellakin, mutta puuhaa riittää pitkäksi aikaa. Toivottavasti sen urakan saa tässä ajan kanssa rauhakseltaan valmiiksi, niin että on blogin varhaisimpienkin artikkeleiden osalta kaikki kunnossa, kun lähtee joulukuisen valmistujaisjuhlan jälkeen viemään blogia uusille vesille.


  2. Paluu alkupisteeseen

    lokakuu 12, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-55

    Upea vaikkakin rankka viikko takana. Hyvin selvittiin vaikka työmäärät leipäpuolella oli tällä viikolla varsin hulppeat johtuen Stockmannin hulluista päivistä. Paljon on tapahtunut tähän väliin. Mieheni työkuviot kokivat radikaalin muutoksen tällä viikolla ja siitä johtuen jouduin luopumaan omasta työtarjouksestani. Ensimmäinen päivä asian kanssa suretti ja harmitti melkoisesti. Mutta jo toka päivänä alkoi löytää aiheesta hyvinkin valoisia puolia. Saan nyt kuitenkin leipuri-kondiittori -paperit ulos koulusta. Ja pääse osallistumaan kakkukilpailuun Englannissa. Sitten voi alkaa kehitellä kaikkea omaa pientä kivaa, josta ehkä ajan kanssa kehittyy jotain isompaakin. Ei siis lopulta kovinkaan ikävä juttu, vaikka ensin tuntuikin aika kurjalle. Valmistuminen mahdollistaa asioiden tekemisen leipomuspuolella ainakin hitusen professionaalisemmin. Suomessa pätevyys alalle on varsin tärkeä seikka. Ilman sitä asiat jäävät helposti harrastelijatasolle, jos koulutus jää puuttumaan. Nyt on pohjaa enenmmän. Se on tavallaan paluu alkupisteeseen, mutta kuitenkin aloittamaan siitä alkupisteestä paljon paremmin eväin kuin aiemmin. Ja se on aika tärkeä seikka se.

    Harjoittelua on nyt takana 6 viikkoa. Enää kolme jäljellä. Tämän kuun viimeisenä päivänä työharjoittelu ja näytöt päättyvät. Viimeiset kaksi viikkoa on näyttöä. On kiitollinen mieli ja tuntui että työharjoittelupaikan valintakin osui nappiin. On olo että englannilla pärjäis nyt missä vaan. On pärjännyt työkielenä tämän jakson ja rohkaistunut siitä. Englannin osaaminen puhuttuna kielenä on aiemminkin ollut kohtuu vahva, mutta sellainen varmuus itsessä, että tää sujuu kuin vettä vaan, on puuttunut. Kun ei ole ollut kokemusta arjessa pitkään aikaan siitä että sillä pitäis työpäivän verran pärjätä ilman mahdollisuutta puhua suomeksi asioita. Nyt sellainenkin kokemus on. Eikä kuulosta enää läheskään niin tikkutakkuenglannilta kuin aloittaessa. Varmaan ihan turhaan jotenkin kainostellut sitä oikein ääntämistä. Helpompi ollut rohauttaa silleen suomiaksentilla. Nyt lentää huumorikin enkuksi varsin sujuvasti. Ja vahingossa tulee suomenkielisillekin puhuttua englantia, kun aivot on siitä moodissa koko päivän. Ajatuksetkin menee enkuksi päässä koko ajan. Suomen tuottamista pitää vähän pohtia. Lapsillekin välillä vastannut enkuksi 😉

    Leivän leipominen on ollut fyysisesti rankka työ, muttei liian rankka. Siitäkin olen tyytyväinen. Tunteesta että pärjää ja pystyy ja kykenee. Sekään ei ole mikään itsestään selvyys. Samoin on ollut itsetuntoa ilahduttavaa ja kohentavaa nähdä positiivisen palautteen jatkuva määrä, ja etenkin se että edelleen olis toivottu ja kelpaava työmarkkinoilla, vaikka ikää on kohta 40 mittarissa. Ei yhtään parikymppisistä jää vauhdissa tai työmäärässä jälkeen. On myös ollut jännä huomata miten asiat rakentuvat käytännön käsityöläisenä sille pohjalle minkä aimemmin olin sen  12kk toisessa työssäoppimispaikassa. Aika äkkiä löytyy ratkaisut moneen juttuun, järjestelmällisyys ja nopeuden sujuvuus siihen mitä tekee, vaikka se olisikin eriä mitä koskaan aiemmin. Varmuus ja osaaminen siihen tekemiseen. Luottamus itseen ja osaamiseen. Olen kiitollinen että se on jotenkin sulautunut nyt osaksi omaa selkärankaa. Varsin nopeasti saa ajatuksesta ja tekniikasta kiinni tekemisessä ja löytää sen oman sujuvan rytmin.

    Kaikkinensa tämä jakso on ollut elämässä palkitsevaa aikaa. Tällä leipomisen ikuisella innolla ja pienoisesta pettymyksestä toipuneena on varsin mielenkiintoista nähdä mitä uusia kuvioita valmistumisen jälkeen alkaa kehittyä ja aueta. Tanssi, laulu ja leipominen kaikkine väreineen ovat jotenkin ihanalla tavalla aina osa elämää. Ne on ne mistä löytyy se sama virta. Pulppuava, kevyt, iloinen ja niin täynnä raikasta vettä että aika katoaa jonnekin ja on vaan se liike, värit,muodot, tuoksut, lämmin taikina, flow ja hyvä mieli.


  3. 20 vuotta

    lokakuu 4, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-48

    Viisiviikkoa työssäoppimista takana. Tänään on 20v kihlapäivä rakkaan mieheni kanssa. Onnellinen ja hunajainen olo. Arki on arkea ja useinkaan ei ole sellaisia kohtia arjessa, että kovin voisi juhlistaa merkkipäiviä niinkuin ehkä parhaimmillaan toivoisi. Kuten vaikka ravintolassa käynnillä, syömällä vähän paremmin kuin mitä tavallisesti söisi. Toisinaan taas sellaiseen tarjoutuu yllättävän kivoja tilanteita. Sain kuluneella viikolla jo toisen työtarjouksen ja sitä käytiin juhlistamassa Helsingissä. Kaksi lapsista oli kavereillaan eikä missään tapauksessa halunnut mukaan, pienin piirteli ravintolan lastentehtäväpaperia sillä aikaa kun juteltiin kahden. Elämä yllättää. Jokin aika sitten en olisi uskonut että vain yhden lapsen edustuksella päästäisiin kaupungille. Tuntui melkein lomalle, hih. Ensi viikko on kovin kiireinen. Menen aamu neljään töihin. Se tietää heräämistä 1,5h sitä aiemmin. Herätysaika on siis 2.30. Tarkoittaa sitä, että on mentävä jo ilta kuudelta unille. Käytännössä se taas ei ole mahdollista, sillä lasten iltapala on vasta klo 19 ja siitä alkaa iltatoimet. Totuus lienee siis ennemminkin ilta kahdeksan unille, kuin kuusi. Ensi viikon jälkeen aamut palaavat taas klo6 aamuiksi. Onneksi. Pidemmän päälle yöt olis vähän rankemman puoleisia, vaikka siihenkin kyllä tottuisi ajan kanssa. Ensi viikko on töissä sesonkia ja siksi aiemmat herätykset, että ehtii enemmän. Nyt viikonlopulla leivon jälleen kilpailukakkua eteenpäin, ja koitan siinä sivussa vähän levätäkkin ensi viikkoa varten. Huomasin, että harjoitusviikkoja onkin yhdeksän näyttöjen tähden sovittuna, eikä kahdeksan kuten aiemmin. Kaksi viimeistä viikkoa on näyttöjä ja sitten valmistuu, juuri ennen 40v synttäriä. Kaikin puolin tyytyväinen olo, perheestä, elämästä ja tulevasta työstä. Paremmin ei varmaan voisi leivät olla uunissa kuin mitä nyt on.


  4. Aloitustöitä

    lokakuu 2, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-49

    Niissevaan on juoksevia ja pakollisia asioita hoitaessa mennyt asiat niin, että kakkupohjat ja tarviikkeet on valmiina, mutta muuten ei ole edennyt. Eilinen meni ihan pöllämystyneessä tilassa kun sain toisen työtarjouksen. Aikaa päätökseen oli ”huomiseen”, illalla ennen nukkumaan menoja rustailin vastauksen kohdilleen, luetutin miehelläni ja lähetin. ShiuHHH. Sinne män. Kyse on reseptiikan kehittelystä. Mielellään kiitos. Projektiluontoisena semmoisen voi kyllä ottaa haasteekseen jahka opinnot on ensin pulkassa ja kilpailu kelkatettu loppuun. Niin siis vihreän valon näyttämisen jälkeen on luvassa aloitustöitä kilpailutyön suhteen. Nyt on pakko saada aloitettua, tälläkin aikataululla menee jo tiukoille. Elämässä on yllättäen niin paljon muutakin, että viivästymiä ja lykkääntymiä tulee vähän turhankin helposti. Mutta nyt. Ei kun menoksi 🙂


  5. Siirappipohdintoja

    syyskuu 30, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-46

    Piti ihan omat sokerisiirappikokeilut kaivaa esiin ja pohdiskella aiempia aikaansaannoksia kilpailutyön suhteen. Kivaa. Blogin päivitykset ovat nyt olleet aika vähissä, sillä tehtävää on ollut jos jonkinmoista. Tämä on sitten jo viikko viisi. Meininki on sama yhä, pari leipätaikinaa ja niiden palottelut, muotoilut ja kohottamiset teen aamulla ja lopun ajan tartalettipohjien parissa. Kotona sitten yritän tavalla jos toisellakin edistää kilpailutyön etenemistä. Kotitöitäkin on kyllä riittämiin, hih. Puuhaa siis pisaa enemmän kuin tarpeeksi. Oikeastaan enää on ehtinyt pohdiskella vain oleellisimmat asiat, käytännönjutut, aiemmin ehti pohtia isompiakin kokonaisuuksia, omia opiskelutuntojaan ja onnellisuustekijöitä. Tänään taisin muuten tehdä ennätyksen. Päälle kolme sataa tartalettipohjaa. Aina vaan sujuu sutjakammin. Viikoilla 43 ja 44 olisi sitten näytöt. Ja tutkintopaperi toivon mukaan sitten lakkarissa.


  6. Torttukartonkia

    syyskuu 24, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-45

    Se on sitten torttukartongit ostettu. Oikeankokoisia 60*60 tai 50*50 ei löytynyt. Täytyy taiteilla kakkupohjat neljästä eri osasta mikä ei ole kovin hyvä ratkaisu. Englannissa olisi oikeankokoisia isoja, mutta tilanne on se että sieltä postin, juu-u lentopostin, tännetulo kestää pahimmilaan yli 4 viikkoa. Ja se on liian kauan se. Ovat vahvaa kartonkia eli pahvia, mutta ne on päällystetty kosteutta ja rasvaa kestävällä materiaalilla. Konepahvia olisi oikeankokoista, mutta se ei laatuna ole sitä mitä tässä etsitään. Ehkä on paras koota koko juttu pikkupohjille ja hommata iso pohja jälkijunassa. Ainakin päästävä alkuun tämän homman kanssa. TOPaikassa harjoittelin taas leipien leivontaa pari tuntia aamusta. Loput tartalettipohjien tekoa. Kivastihhan nuo jo sujuu 🙂 En tiedä miksi pinnojen ja metallisten pöytätasojen ja koneiden hurina tuntuu kaikki niin kotoisalta. Monelle ne ei varmaan sitä olisi kyllä. Mutta minä viihdyn. Enkä oikein tiedä edes miksi. On vaan niin onnellinen olo siellä kaiken keskellä. Leivän ja leivonnaisten tuoksussa. Pääsin jopa itse ohjaamaan tänään harjoittelijaa, joka tuli vasikään leipomoon kiireavuksi. Päivät kuluu niin sukkelaan. 3,5 viikkoa tänään purkissa harjoittelua.


  7. Ympäri ja uusiksi

    syyskuu 23, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-44

    Ja komento takaisin. Tänäaamuna leivoin sittenkin leipää pari tuntia aamusta. Näemmä asiat muuttuu mennen tullen 😉 Pois lähtiessä tieto ei olekaan sama enää kun palajaa takaisin aamuyöstä, hih. No ei sen väliä. Hieno päivä oli tänäänkin ja leipäprojekti näyttää nyt kumminkin jatkuvan. Yksi uusi kasvo lisää ja muutama opittu uusi asia taasen lakkarissa. Ja mitäkähän teen sitten illat kun tulen kotiin….niin, leivon. Juu-u. Paistelen kakkupohjia marraskuun kakkukilpailuun, joka on Birminghamissa tänä vuonna. Paistelen ja pohdin ja suunnittelen millainen siitä mahtaisi tulla. Tarkoitus on tehdä veistoskakku eli class J, Sculpted Novelty Cake. En ole koskaan ollut edes katsomassa kakkukilpailua, mutta tämä viime kesä muutti monta asiaa. Kävin Englannissa nimittäin kaksi kakkukurssia, toinen suklaamassahahmojen tekoon liittyvä ja toinen Royal Icing kakunkoristelutekniikan perustaitoihin keskittyvä. Suklaamassahahmokurssia opettanut Alice oli voittanut kyseisen sarjan viimevuonna. Hänen ja mieheni kannustuksesta (vaatimuksesta) ajattelin uskaltautua kokeilemaan. Mitään hävittäväähän siinä ei ole. Yksi kokemus lisää. Vaikka kakku rikkoontuisi matkalla, niin melkoinen kokemus siitä silti tulee, kyseessä kuitenkin englannin suurin kakkukilpailu: Cake International 2014. Will keep me busy. Sen edistymisestä ei valitettavasti voi postailla blogiin eikä muuallekaan internettiin. Kuvat julkaistaan valmiista työstä vasta tuomareiden arvostelun jälkeen. Muutoin koko työ on diskattu. Suurin yllätysmomentti tässä on toki lentomatka ja molemmissa päissä erinäiset matkat edestakaisin autolla sekä kakun kantaminen kilpailualueelle omalle paikalleen. Sen jälkeen homma onkin silkkaa hupia.

    Leipää siis leivottiin tänäänkin ja opin taas uutta laitteista, sillä taikinakoneet ovat viimeaikoina temppuilleet melkoisesti. Niitä korjailtiin ja kohotuskaapin käynnistämistäkin kokeiltiin kerran aamuyöstä. Tartaleteissakin tein pari korjattavissa olevaa ”ei näin” -virhettä. Niinhän se on: ympäri ja uusiksi. Muokkasin jälleen C-tyyliä parempaan suuntaan, keksin keinon repeämien vähentämiseen. Koko ajan oppii uutta vaikka hommat on samat päivittäin. Virheistä saa oppiman jälkeen kelvollisia tiemukuloita opintielle.


  8. Näyttöpäivä ja leipomokiireitä

    syyskuu 22, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-42

    Neljäs viikko pyörähti käyntiin. Näyttää sille että tämä oli viimeinen päivä seuraavaan kolmeen viikkoon leipäpuolella. Leipomon kiireet ovat alkaneet ja tartalettien teossa tarvitaan minut kokoaikaisesti. Tänään testattiin siis näyttöä varten kaksi ensimmäistä leipätaikinaa. Toisesta tulee viisi leipää toisesta leipätaikinasta neljä erilaista leipää. Ne on hallittava näytössä, samoin tartaletit. Näyttöpäivänä toimitaan kuten muinakin työpäivinä. Samat touhut, mutta valvovan opettajan silmän alla. Näyttö kestää kaksi viikkoa. Huhhuh. Siihen on nyt aikaa tasan neljä viikkoa eli kuukausi. Sharply. Ihan tasan neljä viikkoa.


  9. Virhemarginaaleja ja muutoksia

    syyskuu 19, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-41

    Kolmas harjoitteluviikko laarissaan. Tänään olin leipomassa leipää aamupäivän, määrät olivat sen verran isoja, että aikaa kahden ensimmäisen taikinasatsin tekoon ja työstöön muotoonsa meni 2,5h koko työpäivästä. Kolmisen tuntia ehdin keskittyä tartaletteihin ja C-tyyliin. Siinä ilmeni sellaisia ongelmia mitä M-tyylissä ei ollut. Niiden ongelmien korjailuun meni sen verran aikaa etä kvartettovauhtiin ei kyllä päässyt. M-tyyli oli hitaampi, mutta tällaisia ongelmia siinä ei esiintynyt lainkaan. Ongelmat johtuivat tekotavasta, joka on nopeampi muttei niin timmi. Saatoin tehdä puolessa tunnissa sen määrän mitä aiemmin tunnissa. Se on toki edistystä, mutta haittapuolena on se, että osa reunoista ei korjailusta huolimatta pysy. Ihmettelinkin eilen kun kaverini sanoi, että pohja ei ole ongelma tai sen timmeys, vaan reunat, sillä M-tyylissä vastaavia reunaongelmia tai repeämiä ei ilmennyt lainkaan. Päädyin sitten muuttamaan systeemiä niin, että virhemarginaali paistossa vähenisi huomattavasti, joten C-tyyliäkin piti muuttaa. Hieman pidemmälle kaavalle. Tästä on hyvä jatkaa kehittelyä edelleen. Vauhtia lisää, kun tekniikka menee varmemmin ja varmemmin takaraivoon ja hieman tekniikan viilausta niin että virhemarginaali olisi täysin selätettävissä.  Ensi viikon alussa testataan leipätaikinalla osaanko sen jo täysin näyttöä varten. Teen koko erän itse. Alusta loppuun. Tänään sujui kyllä. Jopa suurin osa leipäpalojen punnaamisesta meni kerrallaan kohdilleen niin, että vaa’alle nousi 360g pala kertaheitolla samoin muut palakoot. Vähitellen alkaa olla sisäistänyt mille minkäkinkokoinen grammamäärä taikinaa näyttää köntsänä. Nyt on hyvä levätä viikonloppu. Kilpailutyötäkin pitäisi jo kiireenvilkkaa aloitella. Olen ilmoittautunut kansainväliseen kakkukilpailuun tälle talvelle ja se onkin sen verran monituntinen juttu, että saisi pikaseen jo aloitella. Tuntimäärät ovat hulppeita mitä ko. kakkuun menee. Kilpailutyöhön tarvittava aika täytyy jakaa pitemmälle ajalle, jotta kaiken ehtisi tehdä ennen lentoa.


  10. Kuvioleipiä ja leipäkuvioita

    syyskuu 18, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-56

    Tänään sain tehdä koko päivän leipää. Oli kiirepäivä ja se kyllä tuntuu lihaksissa. Kohina käy. Kuudes päivä kolmen viikon harjoittelussa, että tein puhtaasti vain leipiä. yli 350 kiloa jauhoja kannettu ja ne samat määrät taikinoissa käsitelty moneen kertaan. Virheitäkään ei tänään tullöut tehtyä. Suippojen patonkien asettelukin sujui sutjakkaasti eikä jäykähkö kohotusliina enää temppuillut. Ei tarvinnut kertaakaan ottaa kohotuslinnan laskostuksia uusiksi. Huomenna olisi tartalettipäivä. Niitä tarvitaan viikonloppua varten paljon. Maanantaille asti pitäisi saada erät riittämään. Tulee eilinen kvartettovauhti C-tyylillä kyllä nyt tarpeeseen!

    Leipien, taikinoiden ja juurien kuvioita en lakkaa ihmettelemästä. Niissä on jotain samaa kuin luonnossa, kivien sammalissa, männyn kuoressa, kivilajien halkileikkauksissa. Jotain elollisen aitoa, tyypillistä ja alkuperäistä. Lisäksi leipiin viillellään veitsellä omat tyypilliset kuviot, sen lisäksi että leivissä on omat kuplansa, huokosensa, rakenteensa ja tyypillinen paistopintansa. Yhä täytyy sanoa, että värejä silti kaipaan. Ihmisyyden ihonvärin eri sävyjä löytyy kyllä lukematon kirjo. Mutta ne muut värit. Räikeät ja ilahduttavat. On se enemmän mun juttuni tuo kondispuoli. Leivän leivonta on leppeämpi juttu. Paljon enemmän korjattavissa olevia virheitä. Leipätaikina antaa paljon anteeksi. Asiat ovat myös vähemmän monimutkikkaita ja muistettavia. Fyysistä työtä toki on paljon enemmän. Huomenna onkin jo kolme viikkoa harjoittelusta täynnä. Viikon viimeinen päivä.