RSS Feed

‘Testit’ Category

  1. White Modelling Chocolate – Valkosuklaamassan resepti

    huhtikuu 27, 2015 by Meillä Leivotaan

    FullSizeRender(9)

    Valkosuklaamassan reseptiä on kyselty muutamaan kertaan. Olen tehnyt lukuisia testieriä käyttäen samoja merkkejä, sillä siirapeissa ja suklaissa on sen verran eroja että sama resepti ei päde eri valkosuklaa merkeille eikä eri vaalea siirappi -merkeille. Tässä merkeillä on väliä. Grammamäärät saattavat vaihdella suurestikkin, mikäli jompaa kumpaa muuttaa. Pandan valkosuklaan valitsin testiin ihan sen vuoksi, koska se on Suomessa tarjolla olevista valkosuklaista ehdottomasti parhaimman makuinen.

    FullSizeRender(10)

    Ylläolevat testit on kirjattu reseptivihkooni englanniksi, sillä ensimmäinen suklaamassakurssini oli Briteissä ja varsinainen innostus suklaamassahahmoihin leihahti liekkeihin juuri siellä. Testit on tehty kuitenkin kotimaasta saaduilla raaka-aineilla.

    FullSizeRender(15)

    Tarvitset 200g Pandan valkosuklaata. Voit joko punnata määrän tai laskea määrän paloina. Mikrottamista varten levy ja rivit on pilkottava paloiksi. Tähän erään tulee suklaata yksi kokonainen levy ja 13 palaa suklaata. Vaaleaa Dansukkerin siirappia tarvitset 87g. Tämä on syytä punnata tarkkaan keittiövaa’alla. Jos sellaista ei kotoa löydy suosittelen hankkimaan. Kannattava ostos jokaiselle leipojalle.

    Valkoinen Suklaamassa by Meillä Leivotaan Tmi

    200 grammaa Pandan Valkoista suklaata
    87 grammaa Dansukkerin Vaaleaa siirappia

    FullSizeRender(12)

    Sulata suklaa mikrossa. Lämmitä 30 sekunttia, sekoita, lämmitä 10 sekunttia, sekoita, jatka 10 sekunttisia kunnes kaikki suklaa on täysin sulanutta. Vältä turhaa kuumentamista. Lämmitä 10-20 sekunttia myös vaaleaa siirappia erillisessä astiassa. Tarkista sormella molempien lämpötila, jotta ovat suurinpiirtein samanlämpöisiä.

    FullSizeRender(19)

    Sekoita reunoja nostellen valkosuklaa ja siirappi sekaisin. Siirappi siis kaadetaan nuolijaa apuna käyttäen valkosuklaan päälle. Sekoita mielummin liian vähän kuin tarpeeksi. Tämä on massan teon kriittisin vaihe. Jos sekoitat liikaa, massa leikkaa kiinni ja muuttuu rakeiseksi ja alkaa erittää rasvaa. Jos näin käy, massa ei ole pelastamisen (vaivannäön arvoinen) siitä ei saa enää kunnolla kelvollista vaativaan käyttöön.

    FullSizeRender(13)

    Kääntele massa kelmun avulla varoen ekaisin kuten kääntelisit itsetehtyä voiitaikinaa. Eli esim. 2/3 osaa päälle ja sitten varoen painellen matalaksi, 2/3 osaa toiselta puolelta päälle jne. Kaikista eri pääilmansuunnista. Jatka vain niin kauan kunnes suklaa ei enää tartu sulana kelmuun, vaan lopputulos näyttää ylläolevan kaltaiselta.

    FullSizeRender(11)

    Kääri kokonaan kelmuun ja aseta jääkaappiin korkeintaan yhdeksi tunniksi. Ota sen jälkeen huoneenlämpöön. Massa on tämän jälkeen valmista käytettäväksi. Massaa on paras värjätä pastaväreillä. Nestemäiset ja jauhemaiset elintarvikevärit soveltuvat tähän tarkoitukseen huonosti. Itsetehty suklaamassa on parhaimmillaan koristeiden tekoa varten 1-2 päivää. Tämän jälkeen massa on kovempaa ja työläämpää pehmittää. Säilytä massa aina tiiviisti kelmuun käärittynä.

    FullSizeRender(4)

    Esimerkkinä tästä perusmassasta tehty suklaamassahääkoriste. Jos vaihdat merkkiä, kummankaan ainesosan osalta, tässä reseptissä esitetyt määrät eivät enää päde. Kaikissa merkeissä on hieman eri suhteissa raaka-aineita ja tämän vuoksi tämä resepti pätee vain näille tuotteille.

    FullSizeRender(18)


  2. Raparperimehua

    toukokuu 28, 2014 by Meillä Leivotaan

    IMG_3710

    Puutarhamme raparperipuskien paljoutta katsellessa olen alkanut miettiä mitä muuta saisin tehtyä raparpereistamme kesällä kuin raparperimurupiirakkaa ja raperperikiisseliä. Maatilatorilta löysin kaksi suomalaista mehua, joiden valmistusaineetkin ovat mukavan simppelit. Ja jotta tietäisi miltä haluan oman raparperimehuni maistuvan, päätin ostaa molemmat. Harmi ettei raparperimehuja ollut yhtä merkkiä enempää. Silti, tästäkin pääsee ajattelemisen kanssa jo pitkälle. Nämä mehut ovat Hommanäsin Kartanon Mehustamon valmistamia mehuja. Vesi tulee kielelle pelkästä mehupullojen väristä ja ulkomuodosta. Mitähän Meillä Leivotaan tiimi illalla tykkää näistä kahdesta, iltaan asti jääkaapissa viilentymässä. Puutarhaan pitiäisi hommata minttua kasvamaan, samoin uusia mansikkapenkit, jotka villilupiinit ovat jo aikapäivää sitten vallanneet.

    IMG_3704

     

     


  3. Makutestissä juureen leivotut vaaleat leivät

    toukokuu 24, 2014 by Meillä Leivotaan

    IMG_3472
    Leipätestin tulokset

    1. sija: Maalaisleipä Primula sekä Maalaispatonki Frambois
    2. sija: Lodeve Juurileipä Frambois, Artesaani Kauraleipä Primula sekä Jättiranska Pågen
    3.sija: Moniviljaleipä Primula

    Sokkotestin yllättäjä oli kyllä Pågen. En olisi uskonut, että ulkonäöllisesti tusinatavaran näköinen leipä yltää makutestissä noin ylös. Ja hatunnosto Pågenille siitä, että poiketen monista muista vastaavista tuotteista Pågen käyttää hapanjuurta leivissään (tosin hiivan lisänä, mutta niin nämä testin muutkin osallistujat ovat leivilleen tehneet).

    Ulkonäöllisesti Frambois -leipomon leivät olivat kiehtovimpia. Rustiikkisen ja aidon vanhanajan kunnon leivän näköisiä. Niiden pussista siemaistu tuoksu oli myös jokseenkin autettisempi aromissaan kuin Primulan vastaavat. Mutta makutestissä Primula pärjäsi aivan yhtä hyvin kuin Frambois ja maku on tässä ratkaisevassa roolissa. Rakenne ja leivän ulkonäkö tulevat vasta kakkosena. Jos kyseessä olisi ollut kokonaisarvio, niin huonoin rakenne leivässä oli Framboisen Maalaisleivässä. Tässä leivässä oli jätti suuria ilmakuplia leivän sisällä, leikatessa leipä hajosi, ei olisi ollut voideltavissa ellei olisi siivuttanut maistiaiset leivän kantojen läheisyydestä (kuva alla). Ulkonäöllisesti leikkaamattomana komeimmat leivät olivat Framboisella ja toiseksi parhaat Primulalla. Ei-houkuttelevimman näköiset leivät taas Samsaralla.

    Omien tulevien leipien makua odotan kyllä mielenkiinnolla. Yltääkö ilman hiivaa tähän tasoon, jääkö tämän alle, vai meneekö jopa ohi. Kun on ensi kertaa liikkeellä lopputulos voi olla mitä vaan, tai täys fiasko…Primula ja Frambois olivat maultaan kyllä huomattavasti tasokkaampia kuin normileivät hiivan kera. Ne ylsivät myös kohtuu pitkälle kyllä siihen suuntaan sitä mitä olen maistanut Pariisissa opastetulla konditoriakierroksella, mutta eivät silti olleet sama ainutlaatuisen poikkeava makuelämys kuin siellä. Olisikohan niin, että teollisen hiivan lisääminen leikkaa epätoivottuun suuntaan sitä kuinka lähellä nämä leivät voisivat aromiltaan olla, jos ne leivottaisiin ilman hiivalisää, pelkkään hapanjuureen?

    Huonoimmin makutestissä menestyneet leivät olivat seuraavat:

    Maalaisleipä, Samsara (Hapan etikkaan sävähtävä jälkimaku)
    Grahamvuoka, Samsara (Hapan etikkaan sävähtävä jälkimaku)
    Rouhe Ciapatta, Primula (maun osalta)

    IMG_3466


  4. Hyvää juureen leivottua leipää etsimässä

    toukokuu 23, 2014 by Meillä Leivotaan

      IMG_3392
    Olipa urakka. Kävin lähimmän ison ostoskeskuksen K-kaupassa ja kävin läpi kaikki myynnissä olevat leipänsä. Kyseisessä kaupassa leivotaan myös leipää paikanpäällä. Meinasi etsinnässä toivo jo sammua kesken kun ainoa mitä alkuun löysin oli kaksi pitkää hyllyrivillistä pelkkään hiivaan leivottua leipää. Hiivaa, hiivaa, hiivaa, hiivaa. Ja minä kun ajattelin että pääsisin testaamaan millaisia vaaleita tai vaaleahkoja hapanjuureen leivottuja leipiä kaupoissa nykyään myydään. Puhhuh. Myymälän leipäosaston vastaava oli juuri lounastauolla, joten päädyin siihen että käyn osastoa leipä leivältä läpi, josko jotain löydän, ja odotan siihen asti kunnes osaston vastaava palaa. Ja onneksi palasikin :)

    IMG_3339
    Sitten alkoi lopulta löytyä. Tosin yhtäkään pelkkään hapanjuureen leivottua leipää ei ollut tarjolla, kaikissa oli hienoiseksi pettymyksekseni lisänä hiivaa. Toki ymmärrän että pelkkään juureen leivottu leipä on valmistustavaltaan todellinen slow food. Jotenkin kuitenkin odotin, että edes joku piristävä poikkeus olisi löytynyt, joka olisi ihan vahingossa leivottu perinteiseen tyyliin kokonaan hapanjuureen. Hiivalisä tuntuu vähän asian oikaisemiselta. Enkä siitä havainnosta ollut kovin ilahtunut. Koska sellaisia leipiä en tällä kierroksella löytänyt, oli tyytyminen niihin leipiin, joissa kuitenkin oli käytetty hapanjuurta rakenteen parantamiseen ja aromin syventämiseen. Ja kyllähän hapanjuuri parantaa myös leivän säilyvyyttä, kuten myös tiettyjen raaka-aineiden sulavuutta ihmiskehossa.

    IMG_3372
    Ja tässä saalis. Kaiken kaikkiaan kymmenen hapanjuureen leivottua leipää. Huvittavinta oli myyjän ilme, kun kasasin leipä toisensa perään ostoskoriin. Myyjä kysyi hieman pulmallisen näköisenä, että niin montako leipää sä tarvitkaan? Hih. Sanoin pokkana, että otan kaikki leivät, joiden leivontaan on käytetty hapanjuurta. Myyjän hämmentynyt ilme lieveni vasta, kun selitin, että harjoittelen hapanjuuren tekoa itse ja haluan tietää mille sellainen leipä maistuu. Että lähtevät makutestiin nämä leivät. Hih, crazy baker….Noh jaa, kivaa tämä on. Eikä ollenkaan niin hullua kuin miltä ensin vaikuttaa. Makutestit on niitä ainoita tilaisuuksia saada oikeasti selville mistä pidän, mikä on hyvää ja mikä potkii suussa vähemmän kivasti. Luonnollisesti testattavat on voitava arvioida kerralla. Eri päivinä maistettuja on todella vaikea verrata toisiinsa. Sen jälkeen tietää millaiselle haluaa sen oman leivän maistuvan ja millaiselle ei. Tavallaan reseptisuunnittelua siinä samalla. Sitä, mikä se hyvä leipä on ja mille hyvä leipä maistuu – ja mille sen ei todellakaan soisi maistuvan. Toki siinä voi saada hieman epälyttävän leiman, kun rahtaa valtavaa vuorta pitkin kaupan käytäviä, mutta joskus intohimosta täytyy maksaa oppirahat ;) vaikka sitten niin, että muut pitää hieman liiankin jauhonpöllysenä.

    IMG_3386
    Meillä Leivotaan tiimi testasi viiden hengen porukalla leivät. Kaikista oli sopivan kokoinen suupala, numerojärjestyksessä, ilman nimiä ja etikettejä. Arviointiin tiensä löysivät satunnaisjärjestyksessä ostoskorista seuraavat leivät:

    1. Maalaispatonki (Frambois)
    2. Lodeve Juurileipä (Frambois)
    3. Artesaani Maalaisleipä (Primula)
    4. Rouhe Ciapatta (Primula)
    5. Artesaani Kauraleipä (Primula)
    6. Moniviljaleipä (Primula)
    7. Grahamvuoka (Samsara)
    8. Maalaisleipä (Samsara)
    9, Maalaisleipä (Fambois)
    10. Jättiranska (Pågen)

    Maistelutilaisuudessa tarjottiin lisäksi vain vettä, jotta juoman maku ei häiritsisi leipämaiskuttajien makunystyjä. Maistajille näkyvillä oli ainoastaan leipäpalan ulkonäky sekä maku. Kaikki pakkaukset, listat ja etiketit oli laitettu pois ulottuvilta. Onneksi sentään jotain löytyi, olisi ollut aika kelju juttu, jos mitään en olisi löytänyt maistelutilaisuuteen. Loput leivistä pääsee pakasteeseen siivutettuna. Huomenna käsittelen leipätestin tulokset. Kiva nähdä mikä leipä oikeasti maistui eniten hyvälle aidolle leivälle. Ehdin kyllä nuuhkia leivät jo ennen testiä läpi ja näistä kyllä Frambois ja Primula tuoksuivat kaikkein rouheimmasti hyvälle leivälle. Mutta miten käy leipätestissä ja mitä suu maistaa. Jännä nähdä.

    T. ML


  5. Lähikaupan leivontalehtiä – tulokset

    toukokuu 18, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-33

    Lähikaupan leivontalehtiä – arvostelun neljän kärki:
    1. Leivotaan
    2. Hembakat
    3. MAKU – Kaneli & Sokeri
    4. Herkku Leivonta

    Rankking listan Top4 kriteerit olivat seuraavat:

    1. Jaettu yhteinen intensiivinen intohimo – leivonta flow

    Välittyikö leivonnan intohimo resepteistä ja lehdessä esiintyneistä tarinoista reseptien takaa. Ykkönen kaikessa, sekä blogeissa, lehdissä että TV-ohjelmissa ja kaikessa leivonta-aiheisessa tekemisessä on flow yhteys lukijan ja tekijän välillä. Yhdistävä tekijä on jaettu yhteinen ja intensiivinen intohimo kaikkeen siihen mitä leivonta pitää sisällään. Jos tämä tekijä toimii, sekä tekijä että lukija pääsevät sisään samaan flow’hun, sisään imuttavaan hetkeen jossa ajantajukin katoaa. Jos se puuttuu, millään reseptillä, tasokkailla leivontakuvilla, haastatteluilla eikä millään jutulla ole korvaavaa merkitystä. Jos lehdestä ja resepteistä ja jutuista reseptien takana paistaa ja hohkaa innostus, kaikki on kohdillaan ja kaikki muu sen lisäksi on hyvää extraa.

    2. The Tarina reseptin takana

    Resepti, yksinäinen, vailla historiaa, vailla tarinaa reseptin takana, ei koukuta. Mutta jos reseptin tekijä kertoo reseptin historiasta tai omasta leivontafilosofiastaan ja miksi on halunnut julkaista juuri tämän reseptin, syntyy tarina reseptin takana. Syntyy yhteys ja pohja, jonka takia syntyy halu leipoa resepti todeksi. Jos lähestyt minua reseptillä, kerro isoäidistä, kerro kondiittoriksi valmistuneesta taitajasta, kerro perinneleipurista sen takana. Postimerkki ilman leimaa, ilman alkuperää voi hyvin vähän. Sen sijaan postimerkki, joka on aikoinaan liimattu kuoreen, leimattu, kire jossa on lähettäjä ja vastaanottaja ja kirje siellä sisällä, nostaa postimerkin arvon arvoon arvaamattomaan. Anna minulle tarina, älä pelkkää reseptiä. Vaikka se olisi pikku-Piian lempiresepti, äidin tekemä, kerro siitä tarina. Kerro miksi pikku-Piia piti tästä leivoksesta, mikä siinä on parasta, miksi se maistuu suussasulavalle, mistä se muistuttaa, mitä se tuo mieleen, mitä Piia muistaa äidistään ja äidin leipomisista. Tarina tekee reseptistä arvokkaan. En odota leivontalehdeltä pelkästään reseptejä, niitä saisin mielin määrin netistä ja kirjoista kaivamalla. Haluan kuulla tekijöistä reseptien takana, niitä joilla on näkemystä,historiaa ja kokemusta, jotka ovat tehneet jotain leivonta-alalla, olivatpa amatöörejä tai ammattilaisia. Pelkkiä reseptejä sisältävä leivontalehti ei tee minuun vaikutusta, tarvitsen enemmän.

    3. Reseptit, jotka todella haluan leipoa

    Ei ole samantekevää mitä reseptejä lehdessä on. Vaikka reseptien lopputulos olisi kuinka moderni tai rustiikkinen, vaikka asetelmat olisivat kuinka taiteellisia ja taituruutta osoittavia, niillä on lopulta vähemmän merkitystä sen kannalta ostanko lehden uudestaan, mikäli lehdessä ei ole montaakaan reseptiä joka vakuuttaa minut siitä että haluan ja palan halusta kokeilla niiden leipomista.

    4. Leipomusten esillepano, kuvien laatu, leipomusten visuaalinen taso

    Maailmassa on niin paljon surullista, rumaa ja alaspäinvetävää, jostain täytyy löytyä se vastapaino. Ilo, innostus ja ihastus. Yksityiskohtien kauneus. Hetki, aamuvalon siivilöimä, juuri se paras tunnelman taltioija, jolla on yhteys jaettuun intensiiviseen leivonnan intohimoon: väreihin, muotoihin, makuihin, tuoksuihin, ääniin. Tunnelman taidolla vangitsema kuva voi välittää leivonnan intohimoa upean intensiivisellä tavalla. Silti on muistettava, että parhainkaan kuvallinen taituruus ei loppupeleissä riitä, jos kriteereistä kolme ensimmäistä jää täyttämättä: kaikesta läpi hohtava intensiivinen intohimoa välittävä leivontaflow, The Tarina reseptin takana ja todeksi tekemiseen oikeasti koukuttava leipomus.

    Miksi ihmeessä halusin käydä läpi kahdeksan lähikaupan leivonta-aiheista lehteä. Samasta syystä miksi käyn kattavasti läpi leivonta-aiheisia blogeja. Niitä arvioidessa löytää ne syyt, mitä haluaa itse välittää lukijoille bloginsa juttujen ja reseptien ja kuvien kautta. Mitä itse haluaa olla ja mitä ei missään nimessä halua edustaa. Niistä näkee myös sen ajan missä leivontatrendillisesti nyt ollaan menossa. Mitä muut näkevät julkaisemisen arvoisena. Mitä muut ajattelevat siksi parhaaksi mitä haluavat lehtensä kautta tarjota leipojille. Tai mitä muut luulevat leipojan haluavan lukea ja tietää. Niistä hohtaa läpi onko lehden reseptit julkaistu reseptien julkaisemisen takia, onko leivontalehteä tehty sen takia että tehdään nyt leivontalehteä, vai onko takana aito innostus leivontaan, haluun tietää, tuntea, kokea ja taitaa enemmän. Resepti reseptin takia ei ole se miksi haluan lehden ostaa. Haluan ostaa jaettua kokemusta, joka välittyy lehden kirjoittajien ja leipomusten tekijöiden henkilökohtaisen innostuksen kautta myös lukijalle asti. Sen kautta koen myös että minua lukijana on arvostettu ja kunnioitettu, tarjottu parasta mahdollista: Passion for Baking, leivonnan intensiivistä tunnetilaa, kaiken kattavaa aistein koettavaa intohimoa.

    t. ML


  6. Lähikaupan leivontalehtiä – arviot

    toukokuu 17, 2014 by Meillä Leivotaan

    kuva-32

    Allt om Mat – Fest Special 15. April 2014: 2 kiinnostavaa lyhyttä juttua, miinusta kannen kakkukuva antoi olettaa että leivontaa olisi enemmältikin lehdessä esillä, lisäksi lopussa mainoksia, jotka tiputti fiilistä (ripuli/ummetus/ilmavaiva tuotteista).

    Herkku Leivonta 1/2014: Ilahduttavan kaunis persoonallinen juttujen taitto ja ulkoasu plussat siitä, paljon mielenkiintoisia reseptejä, muttei yhtään juttua reseptien tekijöistä, taustoista. Resepteistä välittyy intohimo leivontaan, ainoa minkä katsoisin tason osalta miinukseksi on jutun leivontakoulun koristeiden paksuus, joka vähentää koristeiden ammattimaisuutta ja herkkyyttä. Tarinoita reseptien takaa henkilöistä tai itse resepteistä jäi kaipaamaan. Monta innostavaa reseptiä, hyviä vaihekuvia.

    Maku: Kaneli & Sokeri 3/2014: Kivasti luettavaa, 9 eripituista juttua, osa henkilöistä, osa historiasta, osa raaka-aineista, upeaa! Positiivinen yllätys lehtien joukossa. Myös sähkövatkain- ja kirja-arvioita. Reseptejäkin mukavanlaisesti. Osa hyvinkin kiinnostavia.

    Leivotaan NRO 3/2014: 4 tasokasta mielenkiitnoista juttua. Osassa henkilöitä tarinoiden takaa, osa raaka-aineista. Erinoimaista. Tämän lehden voisin juttujen vuoksi ostaa uudelleen. Resepteissä juuri sitä mitä resepteiltä voi kaivata, perinteistä, uutta ja leivontaan houkuttelevaa. Tasokkaat kuvat.

    Söta Desserter NR 1/2014: Hyvin omaperäinen poikkeavan modernilla otteella tehty jälkiruokalehti. Kauniita moderneja asetelmiä. 4 juttua, tarinaa jälkiruokien tekijöistä ja taitajista. Inspiraationlähdettä modernimman otteen kaipaajille. Lähinnä valmiita taidokkaita annoksia ei vaihekuvia. Piristävä lehti. Taiteilee leivonnan ja jälkiruuan makeassa välimaastossa. Jos haluaisin yllättää perheen tai ystävät ruuan jälkeen upealla jälkiruualla tämä lehti kannattaisi ostaa. Pisteet omaperäisyydestä, hyvällä tavalla valtavirrasta poikkeava.

    Glorian Ruoka&Viini 3/2014 – nro 100 täyttä juhlaa!: kokonaista 16 eripituista juttua. Aika paljon reseptejä ruuasta, mutta myös ilahduttava määrä leivontareseptejä. Viiniä ei tyrkätty liiaksi. Jos tämä lehti painottuisi pelkästään leivotaan, tilaisin sen itselleni kotiin. Tasokkaita kuvia, upeita annoksia, sopivasti perinteistä ja uutta.

    Hembakat NRO3/2014: Lehti jossa kaikki on kohdillaan. Lukematon määrä reseptejä, jotka haluaisin tehdä. 9 kiinnostavaa juttua, ihmisiä ja tekijöitä reseptien takana. Tässä on kaikki mitä tarvitsen. Yhdessä paketissa, simppelisti ja silti tasokkaasti. Oma temppunsa on minulle ruotsin kielen sisälukutaito, mutta leivonnan intohimoon sulaa niin englanti kuin ruotsikin. Jopa saksaksi olen joskus tullut lukeneeksi, niin sisäänsäimuttava tämä innostus leivontaan on. Kielimuurit murenee, niin se vaan on.

    Hemmets Journals Bakat&Gott NR 2/2014: 4 eripituista juttua. Osa jutuista erittäin mielenkiintoisia ihmisistä, jotka ovat leivonta-alalla saavuttaneet jonkilaista persoonallista jalansijaa. Tarinat ilahduttavat ja antavat syvyyttä resepteille. Niistä myös oppii aina. Tarina reseptin takana on minulle yhtä tärkeä kuin reseptikin. En yleensä kiinnostu reseptistä, ellen tiedä kuka sen on kehittänyt ja mikä on hänen leivonnallinen ajatusmaailmansa. Jaettu intohimo inspiroi. Paljon reseptejä, osaa voisin innostua kokeilemaankin. Osa resepteistä mielenkiintoisia, miinuksena kakkujen osalta ihmettelin niiden hieman epäammatillista kuperaa pintaa.