RSS Feed

‘Uncategorized’ Category

  1. Nalle – Teddy Bear

    toukokuu 19, 2015 by Meillä Leivotaan

    imageEnsimmäinen nalle harjoitelma, mallina Carloksen kirjassa oleva kuva (Carlos Lischetti; Animation in sugar; page 62; made according to the picture there, sivulla 62 olevan kuvan mukaan tehty nalle) Teddy Bear, Nalle suklaamassasta.


  2. Blogin puuttuvat kuvapäivitykset

    marraskuu 16, 2014 by Meillä Leivotaan

    DSCF3551

    Ennenkuin pääsee hihat kunnolla heilumaan sokeritaiteilun ja blogin merkeissä, lähden edistämään blogin vuodatuksen aikaisia artikkeleita, joista kuvapalvelimen rikkoontumisen vuoksi yhä puuttuu iso osa vaihekuvista. Osan ehdin kesällä palautellakin, mutta puuhaa riittää pitkäksi aikaa. Toivottavasti sen urakan saa tässä ajan kanssa rauhakseltaan valmiiksi, niin että on blogin varhaisimpienkin artikkeleiden osalta kaikki kunnossa, kun lähtee joulukuisen valmistujaisjuhlan jälkeen viemään blogia uusille vesille.


  3. Marsipaaniruusuja Kesäkakkuun

    kesäkuu 3, 2012 by Meillä Leivotaan

    (Kuva päivittämättä) Marsipaaniruusuprojekti alkaa, tässä ensimmäiset, pitkästä aikaa. Kesäkakkuihin tulossa.

    T. ML


  4. Ruusuja valkosuklaamassasta

    helmikuu 19, 2012 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Ensimmäiset ruusut pastavärillä värjätystä valkosuklaamassasta, jota oli huomattavasti helpompi käsitellä kuin sokerimassaa tai marsipaania. T. ML


  5. Suojattu: Siirappia panimosokerista osa III

    tammikuu 10, 2012 by Meillä Leivotaan

    Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:


  6. Kuusi saaristolaisleipää makutestissä

    tammikuu 9, 2012 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Kuusi kaupasta ostettua saaristolaisleipää (kaikki mitä löytyi) pääsivät makutestiin. Leivät saivat sattumanvaraisen numeron.

    1. Cindy Ravintolalaivan Keittiömestarin Saaristolaisleipä
    2. Turun 2011 Leipä, Leipomo Rosten
    3. Leipomo Veraisen saaristolaisleipä
    4. Saariston Leipä, Vinkkilä, Saaristolaislimppu
    5. Nurmi&Sulonen
    6. Auranmaan leipä

     Leivistä poistettiin kääreet, pussit ja paperit. Kukin leipä sai numeronsa. Testaajia oli kuusi. Testaajille leivät näkyivät vain numeroina, kaikki voideltiin samanpaksuisesti voilla. Lopputulos oli jännittävä kaikille, kun katsottiin mikä numero vastasi mitäkin leipää.

    Voittaja leiväksi päätyi ylivoimaisesti makutestissä nro 2.
    Toiselle sijaille päätyivät nro1 ja nro3.
    Kolmannelle sijalle, sekin jaettu, päätyi samoin pistein nro 4 ja nro 6.
    Viimeiseksi tässä testissä ylsi nro 5.


  7. Kolme suklaamassaa osa II

    joulukuu 27, 2011 by Meillä Leivotaan

    Maitosuklaamassa

    200g Maitosuklaata
    55g Vaaleaa siirappia

    Valkoinen suklaamassa

    200g Valkoista suklaata
    33g Vaaleaa siirappia

    Tumma Suklaamassa (bittersweet)

    200g Tummaa suklaata
    85g Vaaleaa siirappia

    (Kuvat päivittämättä) Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita saman lämpöinen vaalea siirappi hyvin sekaan. Massa sakenee samantien. Älä kuitenkaan sekoita yhtään ylimääräistä. Kaada valmis seos esim. minigrip-tyyliseen paksusta muovista valmistettuun pakastepussiin, tai kaada astiaan ja peitä paksulla kelmulla. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin maissisiirappia (corn syrup) tässä vaaleaa siirappia, mutta suhteet samat kuin lähteen minimimäärissä.

    Lähde: http://www.joyofbaking.com/ModelingChoc.html

    Ohjeessa massan annetaan levätä jääkaapissa 2 tuntia. Lähteen mukaan massa muokataan lepovaiheen jälkeen niin kauan kunnes se on sopivaa kakkujen päällystämiseen. Kyseessä on kuitenkin maissisiirappi (corn syrup), jonka käyttäytyminen minulle vieras. Käytin massaan Suomessa helpoiten saatavilla olevaa Vaaleaa siirappia. Tämän siirapin pakkauksessa varoitetaan kiteytymisestä, jos tuotetta säilytetään jääkaapissa, joten annoin massan levätä jääkaapin sijaan yön yli huoneenlämmössä.

    Mutta. Jatkoin tästä seuraavasti: Lepovaiheen jälkeen murenna tarvittava määrä astiaan. Lisää 1tl-3tl vaaleaa siirappia määrästä riippuen. Vaivaa massa tasaiseksi. Jos näin aikaansaatu massa miellyttää, jätä jatko huomiotta. Miksi lisään siirappia. Massaa on mahdollista mikrottaa, mutta lämmetessään siitä ei tule samalla tavalla käsiteltävää kuin käsillä muokkatessa ja lämmetessään massasta alkaa hyvin helposti erottua öljyä, arvelen että kyseessä on kaakaovoin erottuminen massasta. Lisäksi lepovaiheen jälkeen massa murenee ihan murusiksi. Se on helpompi saada takaisin yhtenäiseksi massaksi lisäämällä hieman huoneenlämpöistä siirappia ja työstämällä pehmeäksi. Tämän jälkeen massan on hyvä levätä 30min.

    Vaivaamisen jälkeen edellinen massa oli työstettäessä sekä murtuvaa että liian löysää minun makuuni. Elastisuutta ja tuhtiutta tarvitaan lisää. Jos haluat tehdä nopeasti kovettuvia tukirakenteita, siihen tämä on hyvä. Jos aikomus on tehdä raapalla vedettäviä ruusujen terälehtiä, joudut tekemään kompromissin: siirappipuolta lisäämällä massan kuivumisaika pitkittyy huomattavasti. Silti jos päämäärä on huikean hyvänmakuinen massa, jossa on sekä elastisuutta että tuhtiutta, kuivumisajassa joutuu joustamaan. Jompi kumpi on valittava. Tuhtiutta ja elastisuutta saat keittämällä panimosokerisiirappia. Tämä resepti on puhtaasti itse kokeilujen kautta aikaasaatu. Keitä panimosokerista ja vaaleasta siirapista seos, johon tulee grammamääräisesti puolet kumpaakin ainesosaa.

    Panimosokerisiirappi

    100g panimosokeria (glukoosia/rypälesokeria/dektroosia)
    100g vaaleaa siirappia

    Keitä seosta kattilassa, kunnes panimosokeri on sulanut vaalean siirapin joukkoon ja seos kirkastuu hieman. Kaada puhtaalle lautasella jäähtymään, älä kaavi kattilanreunoille mahdollisesti jääneitä kiteitä siirapin joukkoon. Anna jäähtyä kunnolla huoneenlämpöiseksi. Lisää edellisiin massoihin panimosokeri-siirappia seuraavasti:

    51g Maitosuklaamassaa
    15g Panimosokeri-siirappia

    51g Valkoista suklaamassaa
    9g Panimosokeri-siirappia

    51g Tummaa suklaamassaa
    23g Panimosokeri-siirappia

    Vaivaa tasaiseksi, anna levätä 30min. Massa on valmista ruusujen ja muiden yksityiskohtaisten koristeiden tekoon. Näin aikaansaatu massa on rakenteeltaan muovailuvahamaista. Siirapin osalta suhteet ovat seuraavat Maitosuklaa 1,67 Valkosuklaa 1 Tumma suklaa 2,57. Massoissa käytetty Pandan maitosuklaata, valkosuklaata ja tummaa suklaata. Eri merkeillä siirapin osuus vaihtelee. Tunnustan olevani aika kranttu suklaiden osalta. Tai valikoiva ;) Panda on niitä ainoita jotka kelpaa, suomalaisista. Belgialaisista suklaista tunnustan pitäväni erittäin paljon ;) Tästä suklaamassasta tuli huomattavasti aiempia elastisempi sekä tuhdimpi, käsittelynkin jälkeen. Todella mukava muovailuvahamainen massa, joka on maultaan huikean hyvä mihin tahansa muuhun yleisesti käytettyyn massaan verrattuna ja lopputulokseltaan todella kauniin värinen ihan sellaisenaan. Seuraavaksi massan reseptiä voisi hieman helpottaa ja oikaista, esim. miettimällä reseptin uusiksi siten, että tiivistäisi koko reseptin yksinkertaisesti suklaan ja panimosokerisiirapin yhdistelmään. Yksinkertaistetun reseptin toimivuus onkin sitten toinen juttu. Ainakin tämä monimutkainen versio jo toimii ;) T. ML


  8. Suojattu: Siirappia panimosokerista osa II

    joulukuu 27, 2011 by Meillä Leivotaan

    Tämä sisältö on suojattu salasanalla. Syötä salasanasi näyttääksesi sisällön:


  9. Kaksi jäätelöä, yksi sorbetti

    joulukuu 26, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Elämä on matka. Kuin verkosto vuoristossa risteileviä polkuja. Se ei ole pelkästään sarja valintoja, vaikka se osin sitäkin on, sillä eri valinnat voivat lopulta viedä toista kautta samaan unelmien kaupunkiin.

    Pitkä polku on jo takana ja vielä olisi ollut tovi taipaletta jäljellä. Jo alussa jotenkin aavistin, että tätäkin ihanuutta kestää aikansa. Ja että joku päivä tämäkin osuus taipaletta tulisi omaan päätökseensä, vaikken halunnut sitä uskoa. Kyllä siinä jauhelihaa hieman kärähtää, se on totta. Kirpaiseehan se. Mutta samalla sitä tiedostaa, että äitiydelläkin on oma aikansa. Ei ihmisen lapset aina pieniä ole. Unelman aika tulee vielä uudestaan.

    Niin tuli se hetki, jota ei vaan voinut väistää. Se hetki, jolloin sellainen syvä tunne iskee tajuntaan, että jokin tässä peruuttamattomasti kyllä vielä hajoaa, jos jatkaa yhä samaa kahden työn rataa. Hetki, jolloin päätöksiä ei voinut tehdä ainoastaan unelmaa ajatellen. Vapaa voi olla vain tiettyyn pisteeseen asti, kun huollettavana on pieniä ihmisen alkuja. Vaikka kuin on kaipuu unelman täyteen toteuttamiseen, vastuu sirkosilmien tarpeista on kannettava, kun ne on kerran kannettavakseen ottanut.

    Ei niin, että toiset tai toisten tarpeet jotekin vähentäisi oman elämän tai oman unelman arvoa. Voisi sitä tietysti valita itsekkäämminkin. Periaatteessa. Mutta kun tässä veneessä on muitakin kuin minä itse. Mikä olisikaan sellaisen valinnan seuraus. Eipä sellaiseen meistä äidin lahjan saaneista taida olla. Siinä kulkee se vapauden ja vastuun rajapyykki, se viimoinen pitkospuu.

    Unelmasta pitää pitää kiinni. Pitää kiinni ja voittaa oma itsessään oleva sisäinen taistelunsa pystyssä pysyen. Kyllä. Olen pyristellyt vastavirtaan ja noussut niin monet kosket ylös. Kyllä. Väsyinkin välillä, mutta yhä pysyin menossa mukana. Olin näyttänyt sen että kestin matkan ja pärjäsin vaikka välillä turpihinkin tuli. Kaaduin ja lensin nokilleni monet kerrat, mutten jäänyt sijoilleni makaamaan. Kestin työn taakat ja päivän helteen. Ja kyllä. Tiedän sen: Voitin itseni.

    Viimeisellä pitkospuulla kyse ei ole enää itsensä voittamisesta. Viimeisellä pitkospuulla ei ole enää kyse luovuttamisesta sen takia että olisi väsynyt taisteluun. Että päivän helteen vuoksi olisi valmis luovuttamaan. Ei. Sitä en tarkoita. Jos on tähän asti taistellut ja pystyssä pysynyt kaikissa pätseissä, niin ei sitä luovuta luovuttamisen vuoksi, eikä väsymyksen. Jos on aloittanut nollilta, rämpinyt matkan alusta asti, kestänyt helteen ja painavat kuormat, omien mokien pilkankin, ja silti taistellut tiensä kaupungin porteille asti. Ja jos portit auki puskettuaan saa nähdä, että aarrekammioitten avaimet ovat otettavissa – jos vain sen viimeisen pitkospuun jalkas alle upotan. Niin silloin on se valinta ei riipu enää minusta. Sillä keinolla millä hyvänsä, niin siihen en usko.

    Kyllä. Kaiken kestäen. Kyllä. Väsymyksestä välittämättä. Kyllä. Viimeiseen asti taistellen. Mutta että viattomien pitkospuun suohon upottaisin oman unelman tähden. Niin vaikkakin kuinkakin tärkeä ja vaikka kuinkakin ykkönen omien päämäärien seassa. Vaikka kuin omalla sydänverellä rakennettu. Niin sellainen ei sentään. Että kirkassilmäiset alleni polkisin. Että maksattaisin oman unelman pienten ihmisten  kustannuksella.

    Katsos. Uskon että on osattava myös luopua. Uskon vakaasti että hyvyys jonain päivänä voittaa. Tavalla tai toisella. Että valinnatkin punnitaan. Että se joka on elänyt elämää sydämellään, eikä ole valinnut järjen tylyyttä, kerran vielä palkitaan. Ei. En usko julkkisten punaisiin pitkiin mattoihin tai ihmisten kunniakujiin. Enkä jalustaan muita ylempänä. En mitalisijoihin. Mutta uskon, että silloin senkin joka joutui luopumaan, silloin hänen käy hyvin. Uskon uuteen mahdollisuuteen. Että löytyy vielä toinenkin polku. Ei ehkä heti. Eikä valmiiksi raivattuna. Uskon myös sitkeyteen. Että sade lakkaa joskus, ja myrskykin kerran laantuu. Ajallaan ja tavallaan. Ja kun sateen jälkeen raikas tuuli puhaltaa pilvet pois, ajaa ne aitaukseensa kuin kesyt lampaat, alkaa aurinko jälleen valaista. Ja silloin kaikki on selvää. En turhaan luopunut siitä, minkä vielä saan takaisin.

    Olen saanut paljon ja nähnyt sitäkin enenmmän. Huikeita taidonnäytteitä, käsittämätöntä luovuutta, poikkeuksellista ystävyyttä. Vuoden verran Suomen kovatasoisinta oppia. Se on suuri kunnia ja asia, jota ei kukaan ota pois. Se perusta kestää ja sille on hyvä rakentaa jatko. Sitten kun sen jatkon aika tulee.


  10. Suklaaruusu – valkoisesta suklaamassasta osa II

    joulukuu 25, 2011 by Meillä Leivotaan

    (Kuvat päivittämättä) Valkosuklaamassan osalta alkaa testi olla onnistuneesti purkissa. Mukavannäköisiä helmiäkin siitä saa pyöriteltyä ja helpolla. Värjäämätöntä valkoista suklaamassaa.

    Valkoisen suklaamassan norsunluumainen sävy on jo sellaisenaan juhlavan näköinen.

    Elastisuuspuoli ja massan tuhtius alkaa olla jo aika mukavasti kohdallaan valkoisen suklaamassan suhteen vaikka valotuksen osalta onkin liian hämärällä otettu kuva ;) T. ML