RSS Feed

Paluu alkupisteeseen

lokakuu 12, 2014 by Meillä Leivotaan

kuva-55

Upea vaikkakin rankka viikko takana. Hyvin selvittiin vaikka työmäärät leipäpuolella oli tällä viikolla varsin hulppeat johtuen Stockmannin hulluista päivistä. Paljon on tapahtunut tähän väliin. Mieheni työkuviot kokivat radikaalin muutoksen tällä viikolla ja siitä johtuen jouduin luopumaan omasta työtarjouksestani. Ensimmäinen päivä asian kanssa suretti ja harmitti melkoisesti. Mutta jo toka päivänä alkoi löytää aiheesta hyvinkin valoisia puolia. Saan nyt kuitenkin leipuri-kondiittori -paperit ulos koulusta. Ja pääse osallistumaan kakkukilpailuun Englannissa. Sitten voi alkaa kehitellä kaikkea omaa pientä kivaa, josta ehkä ajan kanssa kehittyy jotain isompaakin. Ei siis lopulta kovinkaan ikävä juttu, vaikka ensin tuntuikin aika kurjalle. Valmistuminen mahdollistaa asioiden tekemisen leipomuspuolella ainakin hitusen professionaalisemmin. Suomessa pätevyys alalle on varsin tärkeä seikka. Ilman sitä asiat jäävät helposti harrastelijatasolle, jos koulutus jää puuttumaan. Nyt on pohjaa enenmmän. Se on tavallaan paluu alkupisteeseen, mutta kuitenkin aloittamaan siitä alkupisteestä paljon paremmin eväin kuin aiemmin. Ja se on aika tärkeä seikka se.

Harjoittelua on nyt takana 6 viikkoa. Enää kolme jäljellä. Tämän kuun viimeisenä päivänä työharjoittelu ja näytöt päättyvät. Viimeiset kaksi viikkoa on näyttöä. On kiitollinen mieli ja tuntui että työharjoittelupaikan valintakin osui nappiin. On olo että englannilla pärjäis nyt missä vaan. On pärjännyt työkielenä tämän jakson ja rohkaistunut siitä. Englannin osaaminen puhuttuna kielenä on aiemminkin ollut kohtuu vahva, mutta sellainen varmuus itsessä, että tää sujuu kuin vettä vaan, on puuttunut. Kun ei ole ollut kokemusta arjessa pitkään aikaan siitä että sillä pitäis työpäivän verran pärjätä ilman mahdollisuutta puhua suomeksi asioita. Nyt sellainenkin kokemus on. Eikä kuulosta enää läheskään niin tikkutakkuenglannilta kuin aloittaessa. Varmaan ihan turhaan jotenkin kainostellut sitä oikein ääntämistä. Helpompi ollut rohauttaa silleen suomiaksentilla. Nyt lentää huumorikin enkuksi varsin sujuvasti. Ja vahingossa tulee suomenkielisillekin puhuttua englantia, kun aivot on siitä moodissa koko päivän. Ajatuksetkin menee enkuksi päässä koko ajan. Suomen tuottamista pitää vähän pohtia. Lapsillekin välillä vastannut enkuksi 😉

Leivän leipominen on ollut fyysisesti rankka työ, muttei liian rankka. Siitäkin olen tyytyväinen. Tunteesta että pärjää ja pystyy ja kykenee. Sekään ei ole mikään itsestään selvyys. Samoin on ollut itsetuntoa ilahduttavaa ja kohentavaa nähdä positiivisen palautteen jatkuva määrä, ja etenkin se että edelleen olis toivottu ja kelpaava työmarkkinoilla, vaikka ikää on kohta 40 mittarissa. Ei yhtään parikymppisistä jää vauhdissa tai työmäärässä jälkeen. On myös ollut jännä huomata miten asiat rakentuvat käytännön käsityöläisenä sille pohjalle minkä aimemmin olin sen  12kk toisessa työssäoppimispaikassa. Aika äkkiä löytyy ratkaisut moneen juttuun, järjestelmällisyys ja nopeuden sujuvuus siihen mitä tekee, vaikka se olisikin eriä mitä koskaan aiemmin. Varmuus ja osaaminen siihen tekemiseen. Luottamus itseen ja osaamiseen. Olen kiitollinen että se on jotenkin sulautunut nyt osaksi omaa selkärankaa. Varsin nopeasti saa ajatuksesta ja tekniikasta kiinni tekemisessä ja löytää sen oman sujuvan rytmin.

Kaikkinensa tämä jakso on ollut elämässä palkitsevaa aikaa. Tällä leipomisen ikuisella innolla ja pienoisesta pettymyksestä toipuneena on varsin mielenkiintoista nähdä mitä uusia kuvioita valmistumisen jälkeen alkaa kehittyä ja aueta. Tanssi, laulu ja leipominen kaikkine väreineen ovat jotenkin ihanalla tavalla aina osa elämää. Ne on ne mistä löytyy se sama virta. Pulppuava, kevyt, iloinen ja niin täynnä raikasta vettä että aika katoaa jonnekin ja on vaan se liike, värit,muodot, tuoksut, lämmin taikina, flow ja hyvä mieli.


Ei kommentteja »

No comments yet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *